*

marjakrons

Urajärvelle vetää museo ja teatteri

  • Urajärven Kartanomuseon astiakaapeista fiininmpi on ruokasalin puolella.
    Urajärven Kartanomuseon astiakaapeista fiininmpi on ruokasalin puolella.

Urajärvi on käynnin väärtti!

Jos tänä kesänä tulee liikuttua Asikkalan, Vääksyn tai Heinolan suunnalla, kannattaa myös käydä niitten puolivälissä sijaitsevalla Urajärvellä. Siellä on viehättävä Urajärven Kartanomuseo, jossa voi tutustua viime vuosisadan vaihteen herrasväen kartanoelämään.

Kartanomuseota piti yllä aikaisemmin Museovirasto, mutta kun se on joutunut supistamaan toimintaa siellä sun täällä, oli Urajärven kartanonkin kohtalo vaakalaudalla. Onneksi sentään paikkakunnalla herättiin, ja nyt kartano on kesäkuukausina avoinna kylän voimin. Kartanon tutustumiskierroksia järjestetään ti-su 11-16 tasatunnein ja ainakin minulle osunut opastus oli asiantuntevaa ja lämminhenkistä. Kartano ehti kuulua yli 250 vuotta aateliselle von Heideman -suvulle, ja viimeinen omistajista kuoli 1917.

Kartanossa on tietysti normaalinsisustuksen lisäksi tallessa komeat arki- ja pyhäastiastot, emännöitsijän polku-Singer. nimekkäiden taiteilijoiden töitä sekä mielenkiintoinen puisto patsaineen – ja tietysti ikioma kummitus, entinen Sofia-emäntä, joka vietti viimeiset vuotensa sivurakennuksen vinttihuoneessa, sananmukaisesti vintti pimeänä.

 

Ihastuttavaa nuorisoseuranäytelmää

Jo kahtena kesänä aikaisemmin kartanon pihapiirissä on esitetty sen henkilöhistoriaan liittyvät näytelmät. Nyt trilogia päätetään Suomi 100 -hengessä kertaamalla sisällissodan vaiheita tosipohjaisesti Asikkalan, Vääksyn ja Urajärven suunnalla.

Veli veljeä vastaan -näytelmän on kirjoittanut ja ohjannut taas varsin taiturimaisesti Timo Taulo, joka osaa käyttää 33-henkistä amatöörijoukkoaan hyvin. Menoa riittää ja loppuratkaisu on pysähdyttävän tosi. Lapsetkin ovat saaneet paljon rooleja, ja tuovat varmasti sankoin joukoin myös katsojia. Tosin lasten kuvaelma, sinänsä suloinen, unenomainen ja päälle liimatun oloinen musiikkikohtaus, on vaarallisen lähellä dramaattisia loppuhetkiä – tai ehkä tarkoituksella?

Ilmari Myllysen säveltämä musiikki istuu näytelmään siinä kuin punakaartilaislaulut ja kansanlaulutkin. Nuorisoseuralaiset ovat tosiaan nuoria niissä rooleissa, jotka nuorille on kirjoitettu. Niinpä rohkenen povata Urajärven Kartanoteatterille valoisaa tulevaisuutta. Palvelu puhvetin ja parkkitilojen puolella on esimerkillistä, mutta yksi toive kuitenkin on: varustakaa katsomon penkkirivit jonkinlaisilla selkänojilla. Nyt ikääntyvä katsoja on aika kovilla pitkillä penkeillä keikkuessaan.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset