marjakrons

TEATTERIPÄIVÄKIRJA kirkui Kirkan kanssa

  • Päivi Istala vaikutti haltioituneelta, eikä Miksukaan Kirka-musikaalia pahakseen pannut.
    Päivi Istala vaikutti haltioituneelta, eikä Miksukaan Kirka-musikaalia pahakseen pannut.

Teatteripäiväkirja kirkui Kirkanja kaverien kanssa.

Veteraanitoimittaja Päivi Istala käy yhä keskiviikkoisin HYMS-kuoroharjoituksissa. Mutta kun oli hiihtoloma, harkat oli peruutettu. Niinpä ei laulunaista paljon tarvinnut paljon ylipuhua, että hän lähti meikäläisten mukaan Kirka-musikaalin sing along -iltaan.


Hauskaa oli, vaikka yleisö kyllä alkuun lauloi yllättävän vaisusti. Me suomalaiset emme kai sitten osaa pitää hauskaa, ainakaan selvin päin? Onneksi väliaikatarjoilut olivat ilmeisesti tehnet tehtävänsä, sillä toisella puoliajalla irtosi jo paremmin. Edessämme istuneet todelliset Kirka-fanit olivat oikein präntänneet ja tulostaneet laulujen sanat isolla tekstillä, mutta eihän niitä pimeässä katsomossa näe.


Vihje teatterille: jos vielä järjestätte näitä sing along -sessioita, niin heijastakaa laulettavat tekstit näyttämön yläosaan. Toimii. Kansallisteatteri kokeilee samaa kohta ensi-iltaan tulevassa Macbethissa, jossa Shakespeare tekstitetään englanniksi kahdeksassa esityksessä. Ja oopperassahan tekstit on nähty jo vuosikymmenet.
Mukana ollut ottopoika Miksu ei kyllä laulanut yhtään, mutta sehän on vaan amatöörin ja ammattilaisen ero. Amatööriä ei saa lopettamaan, ammattilaista aloittamaan. Ja Mikahan opiskelee nyt laulunopettajaksi. Eikä hän  oikein kohderyhmään kuulunutkaan, nelikymppinen mies – vaikka toki entertainerina tunsi kaikki Kirkan kappaleet.

Näkemässämme esityksessä lauloi Kirkana Kalle Lindroth loistavasti Kirkaa imitoiden fraseerauksineen kaikkineen. Hyvä oli myös Sami Hokkanen Sammyna. Oikeisiin komeljanttarien hommiin olivat päässeet tuhatkasvo Rauno Ahonen ja dramaattinen Vappu Nalbantoglu (jonka Aino Kuusinen ei hevin unohdu). Mindy Lindblomin koreografia oli ehtaa kasaria, samoin Elina Kolehmaisen puvustus 50-luvulta 80-luvulle.

Kirjailija Matti Laineelle erityiskiitos kässäristä. Se oli ehjää dramaturgiaa ja takaumat erottuivat hyvin. Kun yleisö joka tapauksessa Kirkansa tuntee, toi Laine tekstiin sävyjä myös nurkan takaa.

Ja toinen erityiskiitos monipuolisen käsiohjelman toimittajalle Tiina Björnille. hjelma on hieno tietopaketti 1900-lvun lopun popkultturista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat