marjakrons

Terteuloa taas, Eila ja Rampe

Joulun ruunaa Eila, Rampe ja Likka.

Turkulaistaustainen vierastaa  Eila ja Rampe –huumoria, mutta onneksi asia korjaantuu nyt elokuvassa, jonka sain kunnian nähdä etukäteen.

Taru Mäkelän ohjaama Eila, Rampe ja Likka on kunnon komediaa, parempaa kuin näyttämölle samoilla eväillä on koskaan on tehty. Kaamosajan kruunaa kunnon ilopläjäys. Johan tässä on kärvisteltykin, kun tulevaisuudennäkymät ovat ihan oikeasti lohduttomat kuten valkokankaan Interstellar ja Kansallisen Maaseudun tulevaisuus.   Nyt saa nauraa ja lähteä hyvillä mielin pois.

Uskokaa pois, nyt on Taru Mäkelän edellinen napakymppi, komediaelokuva Varasto,  saanut seuraajan. Ennustan, että Eila, Rampe ja Likka ovat Jussejakin jaettaessa varteenotettavia uhkaajia näille mieliä pahoittaneille vadelmavenepakolaisille. Raoul Björkenheim saa musiikki-Jussin, Petelius sivuosaehdokkuuden (oikesti pääosassa on Eila, Rampe soittaa toista viulua), Heidi Herala naispääosan ehdokkuuden ja Pirkko Hämäläinen sekä Eila Roine sivuosaehdokkuudet. Eikä monilahjakas, lapsitähtenä aloittanut Emmi Parviainenkaan joukossa kalpene. Jos olisin oikeasti kriitikko, sanoisin, että  ”kolmen naissukupolven, mummon, Eilan ja Likan hienovireisten roolitöiden (jotka hyvä käsikirjoitus mahdollistaa) kautta rakentuu raadollisen rehellinen metaelokuva äideistä ja tyttäristä.”

Varastossa vielä vähän alleviivattu vitsikkyys on Nopolan sisarusten käsikirjoituksessa tiivistetty lähelle kansainvälistä slapstickiä. Suvantovaiheita ja sormella osoitettuja ”naura-nyt” tilanteita pelasti napakka leikkaus.  Onnittelut, Taru Mäkelä ja Jouko Seppälä, joulumme ruunaa Eila ja Rampe, kyllä varmaan on niin. Elokuvan ensi-ilta on tapanina.    

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat