marjakrons

Hynninen rulettaa, Talentti hävettää

Hynninen rulettaa, Talent hävettää

 

Tuli mieleen entinen emäntä, jolta kysyttiin 75-vuotislahjatoiveita.  –  Ei muuta, kuin että Hynninen laulaisi. No, tilasivat sitten sen Helka Hynnisen pihakeinuun livertelemään ja väärinhän se meni.

No, nyt menin kuuntelemaan klubille ihan oikeaa Hynnistä, siis Jormaa. Baritoni veti ensin Sibeliuksensa, sitten kolme amerikkalaista 50-luvun tunnaria parhaaseen Love-Me-Tender –tyyliin. Eikä tarvinnut edes elvistellä.  Lemmenlauluosio oli omistettu Reetta-vaimolle, joka jo yli 50 vuotta on istunut katsomoiden puolella kuuntelemassa Jormaa, nyt tyylikkäästi harmaantuneessa poikatukassa. Klubiesityksen päätti kolmen tangon sarja: Tulisuudelma, Liljankukka ja Mustasukkaisuutta. Hanurista tuli säestys ja myös kitarasta.

Ihan hyvin Hynninen pärjäsi. Usein tuntuu koomiselta, kun nämä isot oopperastarat yrittävät kansanomaisesti humpata, mutta Hynninenpä ei myötähäpeää herättänyt.  On voimissaan ja sopi viihdelaulajan mittaan vaikka ääni asettuukin kurkussa eri paikkaan kuin musikaalitähdellä.

Onneksi nerous toimii näinkin päin. Toisin päinhän ilmiö on surkuhupaisa. Ja tarkoitan nyt näitä Talent-ihmelapsia, jotka lauleskelevat kirkkailla pikkutyttösopraanoillaan ooppera-aarioita niitä sen kummemmin tulkitsematta. Esimerkiksi Amira Willighagen on  miljoonaa kertaa YouTubessa tunnustanut, ettei hän tiedä, mistä hän oikeasti laulaa Laurettan O  mio babbiamo caro –aariassa. Puccini pyöriskelee haudassaan viimeistään siinä vaiheessa, jos kuulee Amiran jenkkivastineen Jackie Evanchon vetävän, ei vain Laurettaa, vaan jopa Nessun Dormaa eli tenoripläjäystä, miehisen miehen kaipuuta, odotusta, vakaumusta…

Jackie on niillä eväillä ponnahtanut Jenkeissä kaikkien aikojen nuorimmaksi platinalevypalkituksi. Hoh hoijaa, tulee mieleen ihan amerikkalaiset lasten missikisat: samanlaista lapsipornoa tämäkin on. Nyt pitäisi saada Little Miss Sunshine kehiin ja äkkiä.

Lapsi on lapsi. Eikö sen pitäisi vielä kymmenvuotispäivän korvilla tyytyä laulamaan lastenlauluja, joitten sanoman ymmärtää eikä ääni mene pilalle? Toisaalta, tuleekohan näistä nykyajan pikkuvanhoista kymmenvuotiaista grunge-nuoria, jotka jatkavat murrosikäänsä kolmikymppisiksi, suunnittelevat lapsia nelikymppisinä ja haluavat eläkkeelle ennen kuin jälkikasvu ehtii käydä rippikoulun. Tämä ei siis koske lestadiolaisia, lukekaa vaikka Pauliina Rauhalan hieno esikoisromaani Taivaslaulu. Usko voi vahvistua

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat