marjakrons

PELASTAKAA MUMMOT TEATTERILLA

Pelastakaa mummot ja menkää teatteriin.

Pirkko Saision Slava Suomen Kansallisteatterin isolla näyttämöllä on elämys. Tällaista pitää kansallisella päänäyttämöllä esittää: kotimaista, uutta, laadukasta ja rohkeaa – kyllä nämä mammamiat kuuluisivat vähän niinkuin kaupallisempaan genreen. Slavassa on hienot näyttelijät, mukavaansa tempaava musiikki, upea lavastus ja juontakin sen verran, ettei aika tule pitkäksi. Muuten olen sitä mieltä, että jos näytelmä kestää yli kolme tuntia, siinä on ainakin vartti liikaa. Editointia, pliis – näin voi sanoa tosi amateur, teatterin rakastaja. (Minut hyväksyttiin teatterikorkeaan vuonna 1967, mutta Luojan kiitos, en päässyt aloittamaan. Olisin joka tapauksessa päätynyt toimittajaksi tai tutkijaksi – ja pilannut rakkauteni turhalla akateemisuudella.)

Slavaan tehdään myös venäläinen tekstitys. Mahtaa itänaapuria huvittaa Putin-parodiat – vaikka vielä roisimpaa Putin-irvailua esitti Kotkan Kaupunginteatteri jo vuosi sitten Kotkan Kairossa esittämässään kabareessa. Tekstejä ei ollut, mutta kyllä ne venäläisetkin katsojat osasivat nauraa!

Slavan vastakappale Omapohjassa on John Logan  -nimisen hepun RED, joka on nimetty intensiiviseksi taiteilijakuvaksi vanhenevasta Mark Rothkosta assistentteineen. Tällä Loganilla ei ole mitään tekemistä euroviisu-Loganin kanssa, mutta yhtä kovaa kamaa kuitenkin: poiminut käsikirjoittajana  kunnioitettavan määrän palkintoja, Oscar-ehdokkuuksia m. Gladiaattorista, Aviatorista ja Sweeney Toddista, josta pokasi myös Golden Globen.

Helsingissä Rothkona nähdään ja kuullaan loisteliasta Seppo Pääkköstä niin että kuola lentää etupenkkiin. Katsomomuodostelma on muutenkin virkistävä: penkkejä kahta puolta näyttämöä, vaikka vain väärällä puolella istutaan. Ensin asetelma oudoksutti, mutta sitten tuli ahaa-elämys: jutun oli ohjannut Juhana von Bagh, jonka muistan kerran teatterikorkeakoulun valmistujaisissa esiintyessään käyttäneen samantyyppistä kaksipuolista katsomoa. Tässä nyt tuolien ylenmääräinen siirtely herätti kyllä vähän myötähäpeää. Miksi?

Pääkkösen aisaparina ja siis Rothkon assistenttina häärii Olavi Uusivirta. Ei varmaan ole ihan helppoa tehdä roolia, jonka Broadway-versiosta on Tonylla palkittu heppu nimeltä Eddie Redmayne.  Lievää hermostumista oli havaittavissa alkumetreillä, mutta sitten mies irtosi ja veti mukaan intensiiviseen kulttuurien murrokseen. Tunti ja kolme varttia yhtä soittoa, ei edes vessataukoa mummo kaivannut.

Näytelmän nimi on siis RED, mutta punainen siinä oli lähinnä purppuranliilaa tai burgundia. Marjatta Tapiola kertoi antaneensa pohjustusopetusta. Assistenttejahan kun on maailman sivu tarvittu pohjustamiseen. Muistuu mieleen urbaani legenda Reidar Särestöniemestä, jonka pirttiin olivat Helsingin herrat tulleet hieromaan taulukauppaa. Siinä istuskeltiin ja turistiin, kunnes sivuovesta ilmestyi Särestöniemen Anttu-veli,  pyyhki käsiään esiliinaan ja kysyi: ”Reitari, vieläkö panen punasta?”

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat