marjakrons

Teatterissa YHDESTOISTA HETKI

  • Jani Karvinen ja Katariina Kaitue - poliitikkoja, viramiehiä ja vaikuttajia kaltaistensa ympäröiminä.
    Jani Karvinen ja Katariina Kaitue - poliitikkoja, viramiehiä ja vaikuttajia kaltaistensa ympäröiminä.

 

Suomen Kansalllisteatterin suuren näyttämön uutuus, Esa Leskisen ohjaama Yhdestoista hetki on kuin kertauskurssi siitä, mitä viimeisten kymmenen vuoden aikana Suomen politiikassa ja etenkin talouspolitiikassa on tapahtunut.

Se kertoo demokratian vähenemisestä niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa ja se kertoo ennen kaikkea siitä, minkälaista dystopiaa juuri elämme: meillä ei ole varaa pitää huolta heikommista eikä tahtoa suojella ympäristöämme tuholta.

Yhdestoista hetki on jatkoa vuoden 2014 parhaana esityksenä palkitulle näytelmälle Neljäs tie. Kirjoittajatkin ovat samat: Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä. Nostan hattua näytelmäkirjailijoille, jotka ovat piiruntarkasti seuranneet Suomen sisä- ja talouspolitiikkaa viimeiset kymmenen vuotta. Jos heillä on ollut asialla harmaita eminenssejä, ei se vähennä miesten arvoa siitä, miten he kertovat, missä mennään ja miten meidän kenties käy. Käsiohjelman viime sivuilla on muhkeat luettelot esityksessä käytetyistä samoin kuin käsiohjelman lähteistä. Käsiohjelman lähteet ovat itse asiassa lainauksia antiikin kirjailijoilta sekä 1700-luvun lopun ajattelijoilta – päteviä tänäänkin.

Miehitys on komea: Katariina Kaitue, Jani Karvinen, Markku Maalismaa, Sari Mällinen, Cécile Orblin, Jukka-Pekka Palo, Annika Poijärvi, Antti Pääkkönen, Anna-Riikka Rajanen, Timo Tuominen, Juha Varis ja Vesa Vierikko. Ja niin on urakkakin: yhteensä lähes 70 eri roolia poliitikoista virkamiehiin, kirjailijoihin ja yhteiskunnan merkkimiehiin. Puhumattakaan Sari Mällisen loistavasta syrjäytyneestä mummelista.  Lavalle on sujautettu sopivasti myös videonäkymiä henkilöistä ja teksteistä (Paula Lehtonen ja Ida Järvinen).

Esitys on vakava yhteiskunnallinen kannanotto, mutta samalla myös hauska, vaikkakin tosi. Lavastus (Kati Lukka) on ankea, yhtä ankea kuin poliittinen elämän tälläkin hetkellä on. (Radiossa kerrotaan juuri Juha Sipilän hallituksen erosta.) Uutisvirta on nykyään nopea eikä siinä mikään näytelmä pysy perässä. Vai antoiko tämä näytelmä kenties vauhtia Sipilälle?

Ensimmäinen näytös käsittelee päivänpolitiikkaa loisteliaasti. Toisessa näytöksessä vähennetään lähihistoriaa, mutta ennustetaan tulevaa aika katastrofimielessä. Kuinkahan meille loppujen lopuksi käy?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kävin eilen katsomassa esityksen. Dokumentaarinen ankeus tuli lähelle. Juuri noita tunnelmia olemme viimeiset vuodet eläneet.

Yleisössä naurunpyrähdyksiä herätti lähinnä Sari Mällisen soinismi.

Musiikkiosuus oli vahva ja tarjosi breikin.

Ison työn olivat käsikirjoittajat tehneet. Esityksen syvin viesti jäi kuitenkin tavoittamatta.

Tämän blogin suosituimmat