marjakrons

Määki Turus - vavahduttavaa taidetta ja eheyttävää naurua teatterissa

  • Syyrialainen entinen koti Aurajoen rannalla.
    Syyrialainen entinen koti Aurajoen rannalla.

 

Terveissi Turust. Kaupunki on vallan sekasin kun joka pualel rakennetta, ei löyrä tori, bussipysäkeit ja niitten kahres tavarataloskin on ankea remonttitunnelma.

Piti sit löyttä jottai et sais eres oikiast naura.

Dominos olis ollu joku appivanhemmist kertova hupailu, mut liputten kans oli jottai häslinki ja see sit jäi.

Mut Kaupunginteatteris oli oikke isol näyttämöl otettu kunnon brittifarssi, Näytelmä, joka meni pieleen. Ihailin sitä jo Lontoos pari vuat sit, vaikk lukion lyhyel englannil ja uutteral telkkarisarjojen ja leffojen kattomisellaki vitsit olis menneet ohi.

——-

Nyt eivät onneksi menneet. Ohjaaja Mika Eirtovaara olikin saanut näyttämöllä aikaan menoa ja meininkiä niin ettei nauru tahtonut loppua ollenkaan. Mikko Koivusalon suomennos on nokkela. 

Tämä oli farssi farssista, joka vaatii tekijöiltä erikoisosaamista. Hyvän tiimin Eirtovaara olikin saanut käyttöönsä, onhan Turulla, mistä ottaa, sekä omia että vierailijoita. Nyt osajako oli 4-4. Ei paha, vaikka vierailijat veivät henkisen erävoiton. Ilman Iikka Forssia tai Miska Kaukosta (joka tässä puvustuksessa ja muussa ylöspanossa voisi hyvin stuntata Pekka Strangia) farssi olisi tainnut jäädä hyvinkin keskinkertaiseksi. Lavatyössä pätee sama kuin oopperassa: osatakseen esiintyä huonona laulajana, pitää osata laulaa hyvin, kuten Meryl Streep tai Riitta Havukainen Florence Fosterina. Ja osatakseen esiintyä huonona näyttelijänä, pitää työn olla veitsenterävää taituruutta. Kaukosella ja Forssilla sitä on.

 

Turun Ruotsalaisesta teatterista tutun Peter Ahlqvistin osuus oli myös täyttä tavaraa: lavasteet romahtelivat juuri niin, että ajoitus toimi loistavasti. 

Juonta tässä ei parane sen kummemmin paljastaa. Kerrotaan kuitenkin sen verran, että  kysymyksessä on Turun Teekkareiden Draamasseuran esittämä Murha Havershamin kartanossa.

 

Ohjelmalehtisen keskelle nidottu toinen, varsinainen esittäjistä kertova läpystä oli silkkaa Äpyä ja Retuperän WPK:ta. Kunnianhimoinen draamaseurue on esiintynyt pitkään, mutta kärsinyt esiintyjäpulasta. Niinpä ohjelmistossa on ollut Tsehovin kaksi Sisarta ja musikaali Cat, Kiven Kuusi veljestä ja Waltarin Komisario Palmun erehdys pääosan esittäjän sairastuttua dementiaan. Jos juoni jäi epäselväksi, voi kirjaa lainata edelleen teatterista.  

 

Naurua tässä ankeassa marraskuisessa maailmassa tosiaan tarvitaan. Onneksi esitys on Suurella näyttämöllä joten kaikki pikkujouluporukatkin mahtuvat varmasti mukaan. 

——

Mutta kyllä Aurajoen rannalla itkeäkin voi. Wäinö Aaltosen Museossa käsitellään sisällissotien kauhuksia ja jälkiä taiteen keinoin. Oman sata vuotta käydyn sisällissotamme jälkeen maailmassa on käyty viitisenkymmentä sisällissotaa. Kukaan ei voita, mutta kaikki häviävät. Sisällä museossa on maalauksia ja piirroksia koti- ja ulkomaisista nimiltä. Vavahduttavin työ on ulkona rekkalavalla, kadun varrella: kokonainen tuhottu syyrialainen koti, jossa on saattanut asua hyvinkin suuri ja onnellinen perhe. Anssi Pulkkisen installaatio Streetview koskettaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat