marjakrons

Saision-Jäntin-Tuurnan musiiikkiteatteria

  • Ihanat keskiäkäiset tanssitytöt Ulla Tapaninen, Sinikka Sokka ja Tiina Weckström kannattelivat Musta Saara -musiikkinäytelmää.
    Ihanat keskiäkäiset tanssitytöt Ulla Tapaninen, Sinikka Sokka ja Tiina Weckström kannattelivat Musta Saara -musiikkinäytelmää.

Saision-Jäntin-Tuurnan musiikkinäytelmä Musta Saara herättää ajatuksia. Euroopn kohtalonhetket ovat käsillä.

Jos Helsingin kaupunginteatteri tarjosi pari viikkoa sitten supermusikaalin Kinky Boots, taisi Kansallisteatteri panna vielä paremmaksi Pirkko Saision kirjoittamalla, Jussi Tuurnan säveltämällä ja Laura Jäntin ohjaamalla musiikkinäytelmällä Musta Saara.

 Aika vähän tekemistä romanien suojeluspyhimyksellä Mustalla Saaralla itse juonen kannalta on, mutta kyllä hänetkin nähdään pystinä rannalla, johon pakolaisvene rantautuu. Eli mistään historiankirjoituksesta ei ole kyse vaan Euroopasta tässä ja nyt. Ranskassa taistelevat äärioikeistolaiset Teräväkynät, isä ja tytär niin maan kauheasti, hauras ja vanha Eurooppa natisee liitoksissaan, kun etniset vähemmistöt, kohta enemmistöt, liikkuvat ja valtaavat alaa entisestä onnela-Euroopasta, josta on tulossa koko maailman ulkoilmamuseo.

Tragediasta on tehty räävitön komedia, jonka musiikki on vertaansa vailla. Orkesteri on nostettu ylös ja soitti lujaa. Olisin voinut kuvitella olevani Hamina Tattoossa? Reipas meininki meni lopussa överiksi AgitProp-tyyppiseksi älämölöksi, joka yhtäkkiä loppui ja muuttui Sinikka Sokan somaksi yksinlauluksi. Mutta olisiko sitä kaikkea tosiaan tarvittu?  Ainakin näin pitkänä – reippaasti yli kolme tuntia – olisin kyllä kuunnellut ja kokenut ja uskonut vähemmälläkin. Toisaalta, Kansallisteatterin näyttelijät osoittautuivat niin mielenkiintoisiksi laulajiksi, että suu ammollaan ihaili esimerkiksi Jani Karvosta (siis se Lidl-heppu) ja Annika Poijärveä (se Trivago-hotellityttö) Kritiina Haltusta, Juha Mujeesta, Timo Tuomisesta puhumattakaan. Onneksi Anne Pelkonen ja Heikki Nylynd olivat onnistuneet naamioimaan näyttelijät niin loistavan irvokkaasti, että oli vaikea tunnistaa, kuka kukin oli.

Paitsi kyllä tanssityttötrion Sinikka Sokka, Ulla Tapaninen ja Tiina Weckström tunnisti, vaikka lliioitellut meikit ja hörhöt loivat hyvät raamit karnevalistiselle esitykselle. Omaa henkilökuntaa oli täydennetty hienoilla freeelancereilla, kuten Janne Marja-aho.

Kannattaa mennä teatteriin ajoissa ja hankkia käsiohjelma, johon Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja, tietokirjailija Heikki Aittokoski on tehnyt pitkän analyysin oikeistopopulismin kasvusta – ja sen mukanaan tuomista pillipiipareista ja kirjailija Jani Saxell vastaavan romanien historiasta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Kenen leipää syö sen lauluja laulaa myös Sinikka Sokka, joka vielä pari kuukautta sitten esiintyi Lappeenrannan kesämusikaalissa Kaunis Veera. Käsikirjoittaja Tatu Pekkarinen ei 1940-luvulla säälinyt romaniväestöä, vaan esitteli näytelmässään kaikki ennakkoluulot varastelusta laiskotteluun. Hyvinhän Sokka ja Jussi Lampi mustalaiskulttuurin onnistuivat Linnoituksen näyttämöllä omimaan, samoin kuin vaikkapa Zingalin roolista suvereenisti suoriutunut Mikko Rantaniva.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset