marjakrons

Sting, Tyko Sallinen ja Sibelius - Määki Turus 5

  • Olli Rahkonen ja Taneli Mäkelä, Viimeisen laivan äijäenergiaa. Kuva Otto-Ville Väätäinen.
    Olli Rahkonen ja Taneli Mäkelä, Viimeisen laivan äijäenergiaa. Kuva Otto-Ville Väätäinen.

Turkuun veti Stingin musikaali, hyvä Taidemuseo ja Sibelius-museon keskiviikkokonsertit.

Sibelius-museon keskiviikkokonserttien sarjassa on tänä syksynä jazzia, kansanmusiikkia ja liediä. Viime keskiviikkona lavalla olivat sopraano Sofia Kallio säestäjänään pianisti Laura Piirto. Pari on tehnyt yhteistyötä jo pari kymmentä vuotta ystävyttyttään Turun Konservatoriossa. Piirto on pianistina kehittynyt taiteilija, jonka hän todisti mm. komeilla Sibeliuksen Impromptu-tulkinnoillaan. Liedit olivat Toivo Kuulaa ja Jean Sibeliusta. Sopraano Sofia Kallion tulkitsema Luonnotar kaikui mieleenpainuvasti ja istui hyvin museon kinkkiseen akustiikkaan. Kuultua oli pakko verrata Youtube-tulkintoihin, joille Sofia ei  todellakaan hävinnyt, vaikka jäävi olenkin kehumaan taidemusiikkia syvemmin tuntematta.

 Luonnottaren muuten kantaesitti Aino Ackté Gloucesterin musiikkijuhlilla 1913, ja Sibelius oli kuulemma hautonut aihetta pitkään. Se ei siis kuulunut niihin lauluihin, jotka Sibelius perimätiedon mukaan kyhäsi nopeasti Aino Sibeliuksen patistaessa, että ”sävelläpä Janne joku laulu, niin saadaan leikkeleitä leivän päälle”.  Acktén päivistä lähtien Luonnotar onkin kuulunut mestarisopraanojen vaativaan liedohjelmistoon.

------

Jos Sibelius Ainon käskystä sävelsikin noita voileipälauluja, löytyy niille sitten kuvataiteellinen vastine Turun Taidemuseon näyttelystä. Museon yläkerran on vallannut näyttely Toteutuneita unelmia ja toteutumattomia. Siinä esitellään museon ensimmäisen intendentin Victor Westerholmin aikana saatuja lahjoituksia ja hankintoja. Mukana on myös muutama pienen pieni pieni Pekka Halosen työ, joita vastaavasti Halosen Maija-puoliso nimitti voileipätauluiksi: kun raha oli tiukalla, oli tehtävä nopeasti myytäviä töitä. Nämä anekdootit olen kuullut Tuusulanjärven taiteilijakotien oppailta, joten täytyy niissä jotain perää olla.

Taidemuseon voimakkain elämys on pääsalien Tyko Sallinen. Ennen Turkua näyttely oli viime kevään Helsingin Tennispalatsin HAMissa. Niinpä ei ole ihme, että Taidemuseon lippuluukulla surtiin alun alhaisia kävijämääriä. Mutta turha surra, kunhan Wäinö Aaltosen Museon Kehonkuva avautuu 20.10. saa taideturisti Turussa todennäköisesti kunnon pläjäyksen elämyksiä: taidemuseossa jalustalle nostettu suomalaisen ekspressionismin kärkinimi ja kiistelty persoona Sallinen,  WAMissa taas merkittävien tekijöiden nykytaidetta, installaatioita ja videoteoksia.

------

Sitten oli vuorossa se Wanhojen Rouvien märkä unelma Sting tai siis hänen musikaalinsa Viimeinen laiva.. Ja vielä Turkuun, Euroopan kantaesitykseen suoraan Broadwaylta. Musikaalin oli ohjannut täydellisesti (ja kalliilla) remontoituun teatteriin sen johtaja Mikko Kouki.  Stingin musiikki ja sanoitukset olivat pääosassa ja huolellisesta suomennoksesta vastasi Mikko Koivusalo. Mukana oli rytmikkäitä klassikkotunnarityyppisiä sävelmiä, joita sitoi suvantokohtien löysänoloinen välimusisointi. Onneksi se nopeasti vaihtui taas irkkuteemaiseksi rytmi-iloksi.

 Samaa irkkuteemaa tuntuu käyttäneen koreografi Jouni Prittinen. Tanssityöskentely oli Riverdancen karvalakkiversio, täynnä äijäuhoa, joka loppua kohden alkoi toistaa itseään. Turkuun ja laivanrakennukseen tyyli istui kuin föri Aurajokeen eli ihhan hienosti.

Turun remontissa suurimmat rahat ovat uponneet tekniikkaan, ja nyt sitä totisesti testailtiin kuin laboratorio-olosuhteissa. Akustiikka toimii, valot välkkyvät, pyrotekniikka pelaa, lattia nousee ja vajoaa, interiöörejä vaihdellaan yhtä mittaa. Mahtoivat lavastaja Jani Uljaksen  sormet syyhytä.

Pääosassa esiintyy Tompasta tutuksi tullut Olli Rahkonen jäyhänoloisesti. Köyhän naisen Ben Affleckia oli mukava katsoa ja kuunnella takarivistäkin. Täyspotin korjasi vierailijana palkitsevaan rooliin sijoitettu Taneli Mäkelä, jolle Turku tuntuu olevan jo kotinäyttämö. Kyllä turkulaisten kelpaa, varsinkin, kun Mäkelän ääni oli uuden akustiikan myötä parhaimmillaan. Eikä siinä jälkeen jäänyt muukaan ensemble, laadukkaita näyttelijöitä ja laulajia kaikki (mm. Anna Victoria Eriksson, Jussu Pöyhönen, Riitta Salminen, Kirsi Tarvainen, Mikael Saari).

Wanhat Rouvat näkivät ja kuulivat piipuhyllyltäkin loistavasti. Jotenkin jäi kuitenkin samanlainen tunne kuin elokuvan Ikitie jälkeen: kun viittä tähteä odottaa, niin neljäkin tuntuu pettymykseltä. Stingille annoimme siinä kolme ja puoli, teatterille neljä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset