marjakrons

Koivu ja tähti - satutäti muokkasi satusetää

  • Koko kansan satusetä saattaisi hämmästellä nykymenoa.
    Koko kansan satusetä saattaisi hämmästellä nykymenoa.

 

Kyllä olisi Sakari Topelius hepnaadilla lyöty, jos näkisi nyt Pirkko Saision version sadustaan Koivu ja Tähti. Ja samalla olisi varmaan vähän nauranutkin partaansa.

Lavalla nähdään toki kirjaimellisesti koivuja ja tähtiä, Kati Lukan ihana lavastus toimii. Muinainen kansatieteellinen katsaus johdattaa raakaan teemaan. Luonto on vahvasti läsnä kodin ja metsän eläiminä. Markus Fageruddin musiikki oikein työntää katsojan halailemaan puita.

Alkuperäisessä sadussa sisarukset ryöstetään Isovihan temmellyksissä kauas Venäjänmaalle. Koti-ikävä oli sen verran kova, että kymmenen vuoden päästä, rauhan tultua, he palasivat ankealle ja köyhälle, mutta ah, niin rakkaalle kotiseudulle.

Saman tarinan kertoo Saisio. Paitsi että Saision nykysuomalaiset ovat nousukasmaisia, mamuille epäystävällisiä, uusavuttomia somettajia. Hirsimökkiinkin on saatu kolminkertaiset ikkunat. Jos Topelius halusi saduilla opettaa isänmaallisuutta, rehellisyyttä, vanhempien kunnioitusta ja Jumalan pelkoa, todistaa Saisio, ettei se ihan niin mennytkään.

Laura Jäntin ohjaus on reipastempoinen, mutta silti katsomossa joku saattaa pitkästyä, (esimerkiksi Wanha Rouva). Hieno näyttelijäkaarti ei tietenkään pitkästy, sen verran paljon touhua riittää. Aika urakka, kolme tuntia istumista katsomossa tai koikkelehtimista näyttämöllä eri rooleissa – Riku Niemisellä niitä on seitsemän, Heikki Pitkänen panee paremmaksi puvunvaihdoilla kahdeksaan kertaan. Ja mitä merkitystä Leninin patsaan roudauksella edestakaisin oikein oli? Minäkö tyhmä? En ymmärrä.

Saision näytelmä päättyy viimeiseen lautturiin. Mustaa komediaa vai viittaus syyrialaistulvaan libyalaisten ihmiskauppiaiden kyydissä? Ajankohtaista, totta vie, vaikkakin surullista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Tämän blogin suosituimmat