*

marjakrons

Wanha Rouva aloitti kesätetterikauden

  • Laukesin HYVÄT SISKOT! on musiikkinäytelmä viiden osaajan voimin. Taustalla myös kolmimiehinen orkesteri.
    Laukesin HYVÄT SISKOT! on musiikkinäytelmä viiden osaajan voimin. Taustalla myös kolmimiehinen orkesteri.

https://mail.google.com/mail/u/0/images/cleardot.gif

 

Heinolassa mustaa huumoria

 

Wanha Rouva aloitti kesäteatterikauden Heinolasta.

Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen on Heinolassa se ainoa oikea venepakolainen, tanakka musta komedia. Ruotsiin rakastunut Mikko Virtanen on antisankari, pelle ja psykopaatti.

Tarkoitan tällä nyt sitä, että älkää ihmeessä olko menevinänne katsomaan elokuvan Vadelmavenepakolainen  kopiota. Näytelmä ja elokuva painivat eri sarjoissa. Siinä, missä muuten,hupaisan ja sujuvan elokuvan pääosanesittäjän (iki-ihana Jonas Karlsson) suomen kielen ääntämys herätti lähinnä myötähäpeää, Iikka Forss Mikko-Mikaelina herättää myötätuntoa, ajatteluttaa, naurattaa ja itkettää. Ja toki vakuuttaa.

Näin Heinolassa esityksen ennakkonäytöksen, jossa kuiskaajalle vielä oli käyttöä. Mutta ei hätää, esiintyjäkaarti oli Forssin ohella koomikkojen eliittiä: Minttu Mustakallio, Ulla Tapaninen Jari Pehkonen, Taisto Oksanen, Jari ja Katja Küttner  irroittelevat niin kuin kesäteatterissa kuuluu.


Ovenpaukuttelupläjäyksen on ohjannut Jaakko Saariluoma, Heinolan kesto-ohjaaja. Ennakkonäytöksessä ei ollut saatavilla käsiohjelmaa, joten arvoitukseksi jäi, kuka esityksen oli dramatisoinut saati lavastanut. Yhtä hyvin oli kuitenkin tehty kuin sama näytelmä jokunen vuosi sitten Kom-teatterissa, kirjailija Nousiaisen ehdoilla. Mikko-Mikaelin elämän räsymatossa on mustat raidat ja taustalla piilee epätoivo. Vadelmavenepakolaisen lavastus oli pelkistetty Mondrian-tyyppiseksi kokonaistaideteokseksi ja toki toimi, vaikka olikin ehkä vähän tylsä.

Ei kyllä käy ammattitaitoisia näyttelijöitä kateeksi, sillä kaiketi jokaisella alkavat työt elokuussa, kun 40 kesäteatteriesitystä Heinolassa on saatu tehtyä. Osa menee Helsingin kaupunginteatteriin, jonka kesänäyttämönäkin Heinolaa on pidetty, ja muilla jatkuvat elokuvatyöt. Kyllä Wanha Rouva ihailee esimerkiksi Minttu Mustakalliota: kolmen lapsen äiti ehtii muutaman päivän hengähtää, kun jo Varasto Kakkosen tekeminen alkaa uusin eväin.

 

Laukes naisten asialla


Jos Heinola olikin esileikkiä eli kesäteatterikauden kenraaliharjoitus, jatkui Wanhan Rouvan sesonki sitten perinteisin menoin eli Laukesin voimin. Laukes ei ole hämäläinen pornotermi, vaan jo viisi vuotta toiminut Lahden Uusi Kesäteatteri.
Uutta on ainakin teatterin majapaikka: KATU-klubi on entinen Vientikerman kiinteistö, josta on saatu todella viehättävä garage- tai factory-henkinen kulttuuripesä. Ihana, inspiroiva tila ja keskellä kaikkea eli kivenheitto rautatieasemalta ja matkakeskuksesta. Lahti on kaukana, mutta sinne pääsee junalla.

 Jo KATU-klubille sisään astuessa vaikutelma on toisen lainen kuin navetan ylisille kiivettäessä – mikä joskus tulee kesäteatterista mieleen sekin. Tämän kesän teemana on, yllätys, yllätys, Suomi 100 ja naisasialiikkeen taistelu äänioikeuden puolesta.

Asialla on ollut teatterin house-kirjailija Outi Keskevaari, joka tällä kertaa on onnistunut erinomaisesti. HYVÄT SISKOT! on pilke silmäkulmassa kokoon kursittu naisten äänioikeustaistelusta kertova raikas musiikipotpuri. Pohjimmiltaan vakavaa asiaa sisältävä juoni on hilpeä, ajankohtainenkin drag-teemoineen ja matkassa on sopivasti mutkia ennen kuin loppuun päästään.

Historian henkilöt on nivottu uskollisesti mukaan kuin esikuvansa. Sääli vain, että esimerkiksi Robert Hermansonin ylöspano oli viitteellinen eikä salskea nuori mies tekoparrassa riittänyt vakuuttamaan että kysymyksessä oli oikeasti suomalaisen lainsäädännön tukipylväs. Panu Kankaan tulkinta oli kyllä ihan hyvä. Samoilla eväillä mentiin muutenkin: Anni Kajos, Osku Ärilä, Annamaria Karhulahti ja Linda Hämäläinen esiintyivät nuoruuden palolla ja osaten.


Laukesin tyyliin juoneen punottu tunnettuja iskelmäteemoja ja vähän muutakin. Sopraano Annamaija Karhulahti kajautteli Paitaressunsa kuin Aino Ackt'e ja muutkin näyttelijä-laulajat venyivät osiinsa hyvin. Kohokohtia oli  Linda Hämäläisen tulkinta Anna Abreun tunnetuksi tekemästä laulusta Isä. Näitä kahta kuunnellessa toivoi, että Keskevaari ja (loistava ohjaaja Tommi Kainulainen) tarttuisivat joskus operetteihin ja päivittäisivät niitä. Voisiko Lepakon Adele räpätäkin? Karhulahti ainakin olisi on ilmiselvä Iloinen leski tai Mustalaisruhtinatar, Hämäläinen taas huikea missä tahansa subrettiroolissa.

Pidetään nyt peukkuja, että Laukes ja KATU-klubi ilahduttaisivat lahtelaisia vielä pitkään, vaikka taloa repiminen uhkaakin. Onneksi ollaan Hämeessä, ei siellä kaikki ihan sormia napsauttamalla käy. Näkeehän sen kaupungin museohankkeistakin.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset