*

marjakrons

Puumalainen ja Kaskilahti on pariskunta parhaimillaan

  • Harvoin tulee riitelyä seurattua niin nauttien kuin Sari Puumalaista ja Risto Kaskilahtea. Ja sentään vaain näyttelevät.
    Harvoin tulee riitelyä seurattua niin nauttien kuin Sari Puumalaista ja Risto Kaskilahtea. Ja sentään vaain näyttelevät.

 

 

Paritaistelua hotellihuoneessa

 

Kysyin huonetoverilta kolmeen kertaan, että oliko hän valmis seuraamaan, kun Risto Kaskilahti ja Sari Puumalainen riitelevät hotellihuoneessa kaksi tuntia.

Kyllä hän oli. Syitä oli kuulemma kaksi: olemme olleet yhtä kauan naimisissa kuin he ja Kansallisteatteria hän ei jätä, kun kerran on jo 70 vuotta siellä istunut. Sen kunniaksi panin päälleni herrainliivin, jolla oli keekoiltu Edvin Laineen aitiossa jo 60 vuotta sitten. Kyllä ennen osattiin tehdä laatua.

Siispä piti mennä yhdessä todistamaan, miten oikeasti pusipusipariskunta (luin empaattisen myötäsukaisen parisuhdehaastattelun viime viikon Anna-lehdestä) pärjää kun pitää näytellä raivoa, inhoa, ylenkatsetta, kiinnostusta ja vetovoimaa. Kun pitää salailla ja kumminkin ihan oikeasti näytellä.

Ja vaude, kyllä ne osasivat. Pasi Lampelan teksti ja ohjaus toimivat hienosti. Täkyiksi kirjoitetut poliisin burnout ja toimittajan aito pelko printtimedian merkityksen katoamisesta antoivat tekstille sivumerkityksiä. Pääasiaksi kristalloituu kuitenkin kahden keski-ikäisen kerranvielä-yrittäjän ihmissuhdemutkat: valta, jännitteet, yhteinen tausta ja erilaiset historiat. Lopulta jäin miettimään enemmänkin Sari Puumalaisen Kirsiä, josta hän kasvatti esityksen mittaan aidosti nykyaikaisen uraohjuksen. Kirsin täytyy todeta moneen kertaan, että ”mä olen hyvä työssäni”  - eli oikea headhunterin herkkupala. Puumalainen on enemmän kuin hieno antaessaan näytelmän kuluessa kasvot keski-ikäisen naisen narsismille ja onkin loppujen lopuksi oman elämänsä turisti.

Säveltäjä PK Keräsen (Pistepirkko) rooli muusikkona jäi hämäräksi ja tuntui päälle liimatulta, vaikka toki välittikin Granadan tunnelmia.  Markus Tsokkisen minimalistisella lavastuksella ja lattealla puvustuksella oli varmasti haluttu pelkistää ja tuoda esiin dialogi. Mutta hei, puvustaja, lemmenyön jälkeen ei kyllä nousta sängystä 70 denierin sukkahousuissa. Yöpaidan olisi voinut vaihtaa vaikka täyspitkään sääret peittävään Maripaitaan, joka varmaan sopisi Kirsin tyyppiselle ikähipsterille.

Esityksen aplodit ja kukkaämpärit olivat niin huimat, että tuskin Kaskilahti heti ehti kotiin tiskikonetta lataamaan. Ja Puumalaisen lonkalle on toivotettava parasta mahdollista parantumista, kahden tunnin pystysulkeiset saisivat varmaan ortopedinkin hämmästelemään. Näitä ajatuksia nimittäin herää, kun lukee naistenlehtiä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset