marjakrons

Tyhmä, tyhmempi, tenori

  • Libiamo! Bravo Eero, bravo Iikka, bravo Santeri!
    Libiamo! Bravo Eero, bravo Iikka, bravo Santeri!

Narsisti, narsistimpi, tenori... tai tyhmä, tyhmempi, tenori.
Fraasi (johon tenorit itse lisäävät neljänneksi naiskuorolaisen) tuli mieleen, kun seurasi Helsingin Kaupunginteatterin tuoretta farssia, Ken Ludwigin Tenorit liemessä.
Mennä kohelletaan ovet paukkuen tyylilajin mestarina ohjaaja Jaakko Saariluoma. Samaa ykköskaartia ovat näyttelijätkin. Koomikkoja kaikki kolme tenoria: Eero Saarinen, Iikka Forss, Santeri Kinnunen sekä manageri Taneli Mäkelä joita säestivät Riitta Havukainen, Oona Airola ja Jonna Järnefelt.
Olin katsomassa tenoreita Pola Ivankan, omalla äänellään laulavan drag artistin, nykyisen laulunopettajan kanssa. Pola-Mika oli,varma, että kun pelleilevät tenorit heittivät kehään Verdin Brindisin tai siis Libiamon, kysymyksessä oli aito Pavarotti-Carreras-Domingo -show. Itse en ollut niinkään varma, olisin veikannut jopa esiintyjiä itseään laulamassa joidenkin parempiensa päälle. Jo tekijänoikeudet tulisivat tähtitenoreiden käytössä vastaan.
Olisin veikannut esimerkiksi katsomossa istuneita Tomi Metsäketoa ja Pentti Hietasta sekä taustanauhan laulanutta Mikko Vihmaa. Asiaa oli siis pakko kysyä asiantuntijoilta.

 Kapellimestari  Olli Ahvenlahden mielestä dubbaus oli tehty ilmiömäisen hienosti, muttei arvuutellut laulajia. Entinen Savonlinnan oopperajohtaja Jan Hultin taas oli sitä mieltä, että kyllähän siellä jotkut kolme tenoria lauloivat, mutta eri asia sitten, ketkä kolme… Ota siitä sitten selvää.
Joka tapauksessa laulu sujui jotenkuten, hienosti päälle liimattuna, eikä näin hauskaa tenorilaulua ole kuultu sitten 1990-luvun, kun Kirka lauloi liikuttavasti Kansallisoopperan orkesterin säestyksellä Una Furtiva Lacrima. Ei sitten sen koommin sitä laulanut.

Käsikirjoittaja oli käyttänyt luovan ihmisen vapautta. Leonard Bernstein nyt tuskin olisi johtanut Pariisin jalkapallostadionilla orkesteria 1936 - hänen tähtensä kapellimestarina syttyi vasta toisen maailmansodan jälkeen. Eikä olisi 25-vuotias Jussi Björlingkään käytettävissä, hän roikkui vielä tiukasti kiinni sopimuksessaan Tukholman Kuninkaallisessa Oopperassa. Sen sijaan tuohon aikaan jo Mussolinin paras kaveri Gigli olisi voinut olla käytettävissä, niin kuin käsikirjoituksessa todettiinkin.
Käsiohjelma olisi kaivannut ediointia: tekstissä on Ramadesta, Amonasronia ja Lucia di Lammermoorea. Eikä tenori ole korkein miesääni, kyllä se on kontratenori, kuunnelkaa vaikka Händeliä. Miksi oopperajuonet on pitänyt esitellä tosikkohenkeen, vaikka ooppera useimmiten on mahdottomuuksien taidetta…varsinkin täysverisessä farssissa?

Muuten näytelmä ja tulkinta löysivät hyvin estradien takaiset narsistien tunnelmat. Loppuasetelma tuplattuine samettiverhoineen oli lavastaja Katriina Kirjavaiselta täysosuma. Arena-tetteri ei varmaankaan ole helpoimmasta päästä lavastettava.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Tämän blogin suosituimmat