marjakrons

Monologeja

  • Oksanen on sellainen kuin on.
    Oksanen on sellainen kuin on.
  • Suosalo on Palvelija eli rikosylikomisario Jylhämö.
    Suosalo on Palvelija eli rikosylikomisario Jylhämö.

Monologeja

 

 

Pyysin valistunutta ystävää mukaan kuulemaan ja näkemään Martti Suosaloa Kari Hotakaisen                                                                                                                                                                  näytelmässä Palvelija, mutta vastaus oli, että ”vai monologia... en kyllä jaksa niitä”.

             Rupesin fundeeraamaan, että oliko ylipäätään monologeja, joita ei jaksaisi. Eipä tullut mieleen. Tarmo Manni Mielipuolen päiväkirjassa? Ikiupea Tommi Erosen tekemä Isä? Ja Luolamiehethän ne ovat rulettaneet ympäri Suomen jo vuosikymmenet, molemmilla kotimaisilla.  Monologinahan se alkoi Mielensäpahoittajakin, josta on tullut brändi keittokirjoineen ja hiihto-oppaineen ja kirjoittajastakin enemmän kuin keskituloinen, ja se on hyvä se maassa, jossa kirjailijan keskiansio kirjailijana on 2000 euroa vuodessa. Elämisen rahat tulevat sitten apurahoista, siivoustöistä, opettamisesta tai sossusta.

             No sitten siihen Hotakaiseen joka siis elää ihan hyvin kirjoittamisella ja esiintymisellä. Palvelija perustuu pitkälle Hotakaisen romaaniin Henkireikä, jossa rikosylikomisario Arto Jylhämö seikkailee kirkkokuorossa ja suntio puuhaa pimeyden töitä ruumisvaatteilla.

             Entä Suosalo? Yhäkin karismaattinen. Valistunut ystävä olisi ehkä sanonut, että toistaa itseään… Mitä väliä? Chaplin, Marlene Dietrich, Woody Allen – aina samanlaisia ja silti uusia. Mutta kyllä täytyy myöntää että vieläkin meni joskus sössötyksen puolelle. Pitäisiköhän varustautua kuulokojeella? Helsingin Kaupunginteatterin väistötilana toimivassa Arenassa on toki akustisia laattoja seinissä, mutta jos puhe on puuroa, se on sitä, vaikka kuinka yritettäisiin mikittää ja akustisesti hienosäätää. Mutta Suosalolle annan kaiken anteeksi. Lukekoon vaikka puhelinluetteloa. Minä kuuntelen, niin kuin tohtori Raimotkin radion puolelta (joitten kässärit kyllä kaipaisivat terästämistä).

             ---------

             Toinen monologiesimerkki on sitten iki-ihana Ritva Oksanen, 77. Mummi ja diiva on koonnut kokoillan esityksen verran runoja ja lauluja. Yhdennaisen show on viilattu Osku Heiskasen näyttämöohjauksella ja Matti Kuikkaniemen dramaturgisella avulla. Teemana on vanheneminen ja yksinäisyys, mutta ihan pilke silmäkulmassa. Esityksen Ritva on nimennyt ÄLÄ JÄTÄ SINUA YKSIN – kielioppikömmähdyksestä vastaa se, jolta teksti on lainattu, ei Ritva itse.

            Ritva Oksanen laulaa ja puhuu asiaa Hikmetistä Södergraniin, Vysotskista Baddingiin. Ja kaiken kruunaavat Aino Suholan hauskat, haikeat tekstit.

            Luottokapellimestarina on edelleen Pedro Hietanen - vaikka liki liippasi, nimittäin juuri ennen kenraaliharjoituksia ja enskaria terhakka kissa puraisi Pedroa käteen. Seurauksena oli sairaalareissu ja se, että diiva sai vielä ensi-iltaa edeltävän viikon harjoitella nauhurin kanssa. Mutta hyvinhän se meni, ammattilaiselta. Ensiesitykset olivat syksyllä Vantaan Silkkisalissa, nyt on menossa kiertue, joka huipentuu ensi keväänä Espoossa ja Helsingin Aleksanterin Teatterissa. Ritvan fanittajia on ympäri maan, sen saa esiintymisten jälkeen huomata, kun aulojen puolella jonotetaan levyjä ja elämänkertaa.

            Mikähän siinä on, että Ritva on niin suvereeni? Ehkä se, että hän valitsee esitettävänsä omiin raameihinsa ja mukavuusalueeseensa. Ja tietysti Luojan luomana hyvä terveys ja runko, fyysinen habitus, jonka huollosta madame ei anna periksi.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat