marjakrons

ILOSIA AIKOJA, MIELENSÄPAHOITTAJA

  • Vesa Vierikko on hurmaava miielestäpahoittaja, jolle toivoisi vieläkin jatkoa.
    Vesa Vierikko on hurmaava miielestäpahoittaja, jolle toivoisi vieläkin jatkoa.

ILOSIA AIKOJA, MIELENSÄPAHOITTAJA

Ruotsissa kuulemma on paljon niitä, joitten mielestä ainoa oikea Gunvald Larsson oli Mikael Persbrandt ja ainoa oikea Wallander taas ensimmäinen eli Rolf Lassgård joka ei aikoinaan kyllä ollut yhtään hullumpi Gunvald hänkään.

Koskahan meillä seniorisomettajat heräävät kinaamaan Mielensäpahoittajan parhaasta esittäjästä?  Vai kinaavatko jo? Radiosta, äänikirjoista ja elokuvasta tuttu Antti Litja on tietysti omaa luokkaansa, ilosia aikoja hänelle vaan Thalian Torpassa. Mutta eivät ole seuraajatkaan huonoja, nämä juurevat miesnäyttelijät ympäri Suomen teatterikartan. Ovat keränneet täysiä saleja ja uutta yleisöä Tuomas Kyrön brändäämän Mielensäpahoittajan ikiviisauksien ääreen.

Litja on nyt saanut haastajan Vesa Vierikosta, jolle Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho on dramatisoinut neljännen Mielensäpahoittajan, Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja. Teos solmii palaset yhteen ja Mielensäpahoittaja saa kulkea rauhassa hautuumaata kohti kerrostalokodin kautta.

Myllyaho on onnistunut tekemään sivuhenkilöiden täyttämästä kirjasta oikein napakan kokonaisuuden, oikaissut vain turhimmat mutkat. Jos olisin arvostelija, ihmettelisin kyllä ennen väliaikaa sijoitettua unenomaista humalassariehumista – mutta eihän suomalaista komediaa nyt kerta kaikkiaan tehdä ilman yhtä juopottelukohtausta. Ja jos olisin arvostelija, varottaisin myös raskaasta, monotonisesta säestyksestä urkuharmonilla – vähemmälläkin uskoo, että loppu kyllä joskus väistämättä tulee.

En millään muotoa pyri kriitikoiden saappaisiin – hampaissa olen ollut jo – mutta pakko sanoa, että kyllä se Vierikko osaa. Kroppa on kovilla ja kaksituntinen on lähes silkkaa monologia vivahteineen.  Tero Koponen, Ilja Peltonen ja Maruska Verona hyppäävät sutjakkaasti sivuroolista toiseen. Kati Lukan lavastus on täysosuma.

Toinen täysosuma on käsiohjelma: koko pokkari tavallisen käsiohjelman hinnalla eli vitosella iltalukemisiksi ja kaupan päälle vielä neljä uutta teatteriaiheista novellia. Moisesta bonuksesta olisi Mielensäpahoittaja itsekin iloinen. Ihan kyllä kannattaa panostaa väliaikakahviin ja pullaan, vaikka periaatteessahan kahvit kuuluu juoda kotona.

Voi kunpa Suomen vanhustenhuollosta ja –ravitsemuksesta kohkaavat sosiaalitantat ja –papat pakotettaisiin katsomaan näytelmä. Kyllä  voi ja sokeri dementikonkin suussa sulaa, uskokaa vain, vaikka nokkamukista ryystetyn kahvin kanssa. Kun kaupan kahvihyllystä löytyy Tom of Finland ja Sillanpää –kahvit, niin kyllä sinne Mielensäpahoittaja-kahvikin mahtuisi. Ei muuta kun ilmainen vinkki keskusliikkeille.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat