marjakrons

Määki Turus ja teatteris

  • Tässä lepää Turun mesenaatti G.A. Petrelius.
    Tässä lepää Turun mesenaatti G.A. Petrelius.

Määki Turus ja teatteris


Taas oli asiaa Turkuun. Turun Seniorinorssit tekivät niin pal kiinnostavan hautausmaakierroksen huippuoppaan johdolla. Sudeettiturkulainen sai uutta tietoa, jota eivät Väinö tai Tauno Peräläkään olleet kertoneet. Sekin selvisi, että jos Turulle lahjoittaa tarpeeksi rahaa, voi hautamonumentissakin näkyä tissit ja pylly. Näin teki suurlahjoittaja Petrelius, jonka haudalla on komea Felix Nylundin veistos. Luonnollisesti muisteltiin myös hiljan poismenneitä, toimittaja Olli Pellikkaa ja monipuolista musiikkimiestä Jussi Törnwallia, joka toimi Norssissa muutaman vuoden laulunopettajana ja pani poikaluokan parhaat kyvyt esittämään kuusijuhlassa Pienten joutsenten tanssin. Upeasti.


Kun Turussa käy, on pakko myös mennä teatteriin. Satuin ranskalaisen Laurent Baffien bulevardikomedian TOC TOC enskariin. Pari tuntia teatterin jälkeen en edes muistanut siellä käyneeni, ja tämä selvin päin.
Eli Tuomas Parkkisen sujuvasti ohjattua hömppää, jota häiritsi vain näyttelijöiden erilaisuudet. Stefan Karlsson on huima akrobaatti ja aritmomaani Kimmo Rasila elävä, notkea puhekone. Siinä, missä hienot konkarit kuten Esko Roine ja Tuija Ernamo hallitsivat Bühnensprachen, eli kuiskauskin kuuluu viimeiselle penkkiriville ( ja vielä Logomossa, jonka teatterisali nyt ei vaikuta akustiikan ihmemaalta), ei nuorten näyttelijöiden kiljumisesta saanut tolkkua. Määki Turus, niinkuin entinen kauppias sanoi myydessään kuollutta pässiä Paattisilla.


Koukin Mikolle olisin myös sanonut, jos olisin saanut suunvuoron, että yleisöä pitäisi kehottaa pitämään näytelmän loppuratkaisu omana tietonaan. Laput ovelle ja lisämaininnat käsiohjelmiin, kuten Lahden Vertigossa! Loppuratkaisu on näppärä ja pelastaa illan.
 

Ensi-iltayleisö on Turussa aina luku sinänsä. Vielä on jäljellä Holmbergia & Långbackaa ärsyttänyttä minkkimuuria. Väliajan leivostarjottimien äärellä tuumin, että jos nyt joku heittäisi pommin fuajeehen, tulisi monta tyhjää tuolia Vapaamuurarilooseihin. Ei millään pahalla, kunnon kansalaisia ovat ja hyviä veronmaksajia, verorahoilla se teatterikin toimii. Paitsi niillä miljoonilla, jotka elävät omaa elämäänsä Luxemburgissa tai Cayman-saarilla.


Turkulaisilla on aina tapana ihmetellä tavatessa, että "oleksä Turus". Joskus tekisi  mieli vastata, että "en kai, vai misä mää sit sunkka olenka?" Nyt entinen Turun-esimieheni kysyi teatterin väliajalla, että olenko muuttanut takaisin. Sanoin, että muutan heti, kun raitsikat ja ratsupoliisit tulevat takaisin. Miehen silmiin tuli jostin syystä haikea katse.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset