marjakrons

Vertigo on hieno ja hyytävä dekkari Lahdessa

  • Maija Korsun luonnoksia Vertigon puvustukseksi. Eikä tässä vielä kaikki: vaatteet näyttivät upeilta, koska kantajatkin olivat upeita.
    Maija Korsun luonnoksia Vertigon puvustukseksi. Eikä tässä vielä kaikki: vaatteet näyttivät upeilta, koska kantajatkin olivat upeita.

Näimme hienon ja hyytävän dekkarin.

Tuli aika avata teatterikausi toisessa kotikaupungissani Lahdessa (tai siis oikeastaan asumme Hollolan puolella – ja sehän se mahtipitäjä olikin jo keskiajalla, kun Lahti oli vasta pahainen kylä Vesijärven pohjukassa).

Olivat saaneet aikaiseksi Lahden Kaupunginteatteriin pohjoismaisen kantaesityksen Pierre Boileaun-Thomas Narcejacin dekkarista Vertigo. Periaatteessa kysymys on samasta käsikirjoituksesta, jonka mukaan Alfred Hitchcock teki 1958 kalifornialaisittain versionsa, maailman parhaaksi elokuvaksikin nimitetyn versionsa, jota tähdittivät James Stewart ja Kim Novak.

Lahden versio on kyllä vielä elokuvaakin hienompi ja moniulotteisempi. Se ajoittuu toisen maailmansodan aikaiseen Ranskaan. Ei hätää, jos taviskatsoja ei metatekstin syövereitä jaksa penkoa, kyse on kumminkin jännityksestä, pelosta ja traagisista ihmiskohtaloista. Eli dekkarista parhaimmillaan.

Yleisöä on ankarasti kielletty paljastamasta näytelmän loppuratkaisua, enkä sitä siis tässäkään tee. Elokuvan juonta myötäillään – ja rutinoitu katsoja kyllä aavistaa, mistä tuulee, kun näytelmän avaa sen keskeinen johtohahmo, Tapani Kalliomäen puiseva etsivä tenttaamassa Flavièresiä, entistä poliisia ja lakimiestä. Siinä roolissa Teemu Palosaari osoitti todellisen taiteilijuutensa. Tekstiä on enemmän kuin parissa-kolmessa Kaurismäen elokuvassa yhteensä, ja Palosaari vakuutti tunneskaalallaan. Myös vastanäyttelijällä, Maiju Saarisella, oli pallo hallussa. Sielu ja ruumis olivat mukana. Hieno ohjaus takasi, että muukin ensemble toimi eli Hiski Grönstrand, Lumikki Väinämö, Jari-Pekka Rautiainen ja Kai Kokko. Hieno oli myös Pekka Korpiniityn pelkistetty, monitasoinen lavastus, samoin Maija Korsun lumoava 1940-luvun puvustus ja rekvisiitta. Kyllä lahtelaisten ja hollolalaisten kelpaa. Veikkaan kyllä, että Vertigo vetää väkeä kauempaakin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Puolustuspuhe Lahdelle:

No niin, päästiin Lahden "kulttuurikaupunkiin", jota se oikeasti on tai oli.

Kun muutimme Helsingistä Hollolan Tiilipuistoon alkoi ns. Lahden kulttuurielämä aueta.

Piireihin pääsy vaati, että olit Lahden Hiihtoseuran jäsen tai Tykistöklubin jäsen tai Teollisuusseuran jäsen.

Kun olin kuitenkin Etlarin johtopurukassa- asia hiukan helpottui.

Lahti oli todella aivan oikea kulttuurikaupunki. Saimme aikaiseksi silloin Sibeliustalon, urut sinne (Erkki Krohn).

Osmo Vänskän johtama Lahden kaupunginorkesteri maailman parhaimmistoa Tuomas Kinberegin intendenttiaikoina.

Kuoro-osaaminen huippuluokkaa - Seppo Korhonen (Tiirismaa) ja Seppo Murto aktiivina.

Antti Vihinen pani hieman jarruja utopistisiin Sibeliustalon juttuihin. Mutta meikäläisen idea viedä Kaupunginorkesterin konsertit nettiin läpi maailman kuitenkin toteutui.

Teatteri Jootarkkkka Pennasen johdolla kehittyi valtavasti.

Lahti on aliarvostettu sen kulttuuriosaamisen kannalta katsoen- se on edelleen huippua.

Tämän blogin suosituimmat