marjakrons

Pepe Ahlqvist on rautaa

  • Tätä eivät tuttavat näkemättä usko. Pepe halaili ennen 60-vuotiskonserttiaan fanimummeleita Marjaa ja Maritaa.
    Tätä eivät tuttavat näkemättä usko. Pepe halaili ennen 60-vuotiskonserttiaan fanimummeleita Marjaa ja Maritaa.

Olen ainakin 40 vuotta fanittanut Pepe Ahlqvistia. Siis tätä Nastolan suurta poikaa, nykyistä tuusulalaista rhytm&blues –virtuoosia, joka parastaikaa vetää 60-vuotiskiertuetta Suomessa.

Onko Suomi hänen genrelleen liian pieni maa – jossakin jenkeissä mies ajaisi valkoisella Cadillacilla tai yksityissuihkarilla konsertista toiseen – vai onko kolmen lapsen isä tehnyt tietoisen valinnan, keskittynyt tinkimättömästi omaan juttuunsa ja omistanut taiteensa meille tänne Peräpohjolaan? No, kyllähän hän sentään maailmaa kiertää ja 40 levyalbumia menevät kansainvälisestikin kaupaksi.

Oli siis ihan pakko mennä keikalle, kun kerran kotikonnuille eli Lahden Möysään mies orkestereineen ilmaantui. Naapurin rouvan kanssa oltiin päätetty menosta jo ajat sitten.

naapurin rouva kun on hyvän keikkamuusikon leski, ja vielä orkesterimuusikon eli oboistin ja lisäksi maailmanluokan teknovirtuoosin äiti, joka ymmärtää rb:n päälle.

Ja olipa menoa! Ahlqvist veti kaksituntisen vissyveden voimalla ja sillä intensiteetillä, jonka vain täydellinen osaaminen ja yleisön haltuunotto takasivat. Oli vaan ihan pakko bailata mukana. Oli siellä Laura Voutilainenkin mukana hytkymässä. Me mummelit lähdimme konsertista Hollolan yöhön sielut pestyinä, hyvällä mielellä joka jatkui monta päivää. Etteikö muka kuusikymppisilläkin voi olla tsäbädäbää!

Nyt kannattaa olla tarkkana, sillä juhlakiertueen takia Pepe ja orkesteri H.A.R.P esiintyvät pitkin syyskesää yllättävän monessa paikassa. Helsingissä ainakin konsertti on syyskuussa Espoon Sellosalissa. Sinne!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Makuasioista ei voi kiistellä, mutta sanoisin melkoisella varmuudella että miltei jokaisessa Yhdysvaltain osavaltiossa on kymmeniä jos ei satoja Alqvistin tasoisia bluesmuusikkoja. Kilpailu on vähän eri luokkaa ja katumuusikkonakin taitaa moni elantonsa hankkia. Näihin sitä nyt törmäilee Pohjois-Amerikassa matkatessaan ja olen CD:täkin heiltä mukaan ostanut. Yksin Chicagon (jossa asukkaita enemmän kuin Suomessa) bluesklubit, joissa olen vieraillut, elättänevät satoja muusikoita nekin.

Tämän blogin suosituimmat