*

marjakrons

Villa ylle ja Suomenlinnaan

  • Siparin Shakespeare suomennos rimmaa.
    Siparin Shakespeare suomennos rimmaa.

Kesäteatterikausi jatkui eilen, paria päivää ennen juhannusta. Nyt paleltiin Suomenlinnassa. Voi siskot, jos lähipäivinä olette sinne menossa, ottakaa ihmeessä tarpeeksi lämmikettä, alle ja päälle. Kestää aikansa ennen kuin linnoituksen kivimuurit lämpiävät, vaikka minkälainen helle pamahtaisi päälle. Nyt ne hohkaavat kylmää kosteutta eikä Ryhmiksen katsomoon jakamat kotoiset villaviltitkään paljoa auta. Myisivät edes sukkahousuja makkarakioskilla. Olo oli kuin Olavinlinnassa pahimmilla kesäpakkasilla, vaikka mittakaava toki on pienempi.

Mutta jos on tarpeeksi villaa yllä, muu onkin sitten juhlaa. Tyhjä, viisaan niukasti lavastettu näyttämö käyttäytyy kuin The Globe, elisabetiaanisesti siis, arvelisin. Ninja Pasasen fantasiapuvustus toimii maskeja (Riikka Virtanen) ja peruukkeja (Ari Haapaniemi) myöten. Pieni seurue venyy huimassa tahdissa hyppimällä roolista toiseen.

Minna Suuronen ja  Robin Svartström tekevät tietysti kuukausipalkkaisina suurimmat urakat, mutta kyllä heitä tukee myös muu sirkusteleva joukko, etunenässä Sari Mällinen ja Jarkko Pajunen. Samuli Laihon musiikki on liikuttavaa.

Ryhmiksen Suomenlinna-työ on kunnianosoitus myös William Shakespearen juhlavuodelle, jos hän nyt sitten otti ja kuoli 400 vuotta sitten vai elikö ollenkaan. Itse kyllä haluan uskoa myyttiin suuresta kirjailijasta, kyllä sankareita tarvitaan. Hienosti toimitetussa, kaupallisestikin varmasti onnistuneessa käsiohjelmassa on aiheesta paljon kertausta iltalukemisiksi. Kesäyön uni on ”intohimoinen taiteen, rakkauden ja mielikuvituksen puolustuspuhe. Valta ei tee ihmisestä viisasta ja parhaita päätöksiä ei välttämättä tehdä valveilla”, kuten ohjaaja Esa Leskinen tuumii.

Suomenlinnassa uskotaan Lauri Siparin nokkelaan suomennokseen, jonka kuvittelisin aukeavan kertakuuulemalla. Suomenlinnan onnistunutta lopputulosta voi vertailla vaikka ensi lauantaina, jolloin Yle Teema esittää Kesäyön unen samana suomennoksena puolitoistatuntiseksi tiivistetyn visuaalisen pläjäyksen, jossa on hyödynnetty tietokoneanimaatiota. Saa nähdä, mistä tekijät ovat tv-taltiointia nipistäneet – toivottavasti vain lopusta, jossa nykykatsojan silmin vähän liiankin opettavaisesti lopetellaan näyttelemistä monen kohtauksen verran.

 Telkkarin ääreen voi loihtia lämpimän ja kotoisen katselutilanteen tai taltioida esityksen pahan päivän varalle. Mutta mikään tuskin voittaa vanhaa kunnon yleisölle esitettyä ainutkertaista näytelmää. Merimatka Suomenlinnaan on kokonaiselämys ja aina yhden messun arvoinen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset