*

marjakrons

KESÄTEATTERIKAUSI ON AVATTU

  • Voi veljet, mitä veljiä: Kaskilahti, Heiskanen ja Sveholm. Kuva Numi Nummelin
    Voi veljet, mitä veljiä: Kaskilahti, Heiskanen ja Sveholm. Kuva Numi Nummelin

Kesäteatteria Hollolassa ja Heinolassa

Tulipa tässä avattua kesäteatterikausi. Kesäteatterihan eroaa talviteatterista siinä, että katsomossa on hauskempaa ja kylmempää.

Tänä vuonna aloitimme perinteiseen tapaan Hollolan Messilästä. Laukes, Lahden Uusi Kesäteatteri, sai jo 11.6. ensi-iltaan musiikkipotpurin MÖKKINAAPURIT. Käsiohjelmassa se saa määritteen ”suven salarakkain musiikkikomedia”. No jaa, itsekin parhaan nuoruusvuoteni mainostoimistoille uhrattuani tiedän kyllä, mitä se tarkoittaa.

No mutta hauskahan tämä Outi Keskevaarin, kokeneen kirjoittajan kokoon kursima musiikkipläjäys on. Juonella ei juuri tarvitse päätä vaivata. Ammattitaitoiset esiintyjät lauloivat korkealta ja liian kovaa. Mutta se ei ole heidän vikansa, vaan edelleen äänentoistolaitteiston, johon toivoisi satsattavan vähän lisää.   Muusikot olivat hyviä, samoin laulavat näyttelijät Joel Mäkinen, Peter Nyberg, Anni Kajos sekä Maruska Verona puhumattakaan Linda Hämäläisestä, iki-ihanasta Tuksu-kloonista, joka venyi jopa mummoksi Psyko-elokuvan tyyliin. Juuri Lindan kaltaisten kovaäänisten enetertainereiden takia äänentoistoon tarvittaisiin laatua.

Musiikkia reiluun kahteen tuntiin mahtuu kuudentoista typistetyn tunnarin verran. Käännöskukkasiahan ne ovat, ja hyvällä maulla valittuja: oli Knopfleria, Lennon-McCartneytä, Madonnaa ja Elton Johnia. Mökkilaituria tai tanssilavaa muistuttavalle näyttämölle esityksen oli ohjannut vauhdikkaasti Paavo Honkimäki, eikä lukihäiriö ainakaan ohjausta haitannut tippaakaan.

Laukes on saanut riveihinsä päteviä voimia omasta takaa, mutta tulevaisuudessa on turvauduttava sitten vierastyövoimaan, Lahdessahan on näyttelijäntyön opetus lakkautettu. Onneksi sentään oikorata on nopea ja moottoritie kuuma vierailijoiden tulla. Syksyksi 2017, itsenäisyyden juhlavuodeksi, Laukes kehittää yhteisesti Lahden Kaupunginteatterin kanssa musikaalin Toni Niemisestä. Just just ja huh huh.

Heinola on koettava

No sitten Heinolaan. Heinolan kesäteatteri on se Helsingin Kaupunginteatterin kolmas sesonki, mitä nyt ohjaaja Jaakko Saariluoma ja näyttelijä Sari Puumalainen ovat muualta lainassa. Mutta yhtä suurta perhettähän koko ensemble on: Puumalainenhan on Risto Kaskilahden puoliso, Pihla Penttinen taas Pertti Sveholmin tytär, Kari Heiskanen ja Anna-Maija Tuokko ovat pariskunta, jolla oikeastikin on pieni lapsi. Pekka Strang, Rauno Ahonen ja Eero Saarinen ovat sitten heinolalaistuneita kollegoja monen kesän ajalta.

Koska näin ennakkoesityksen, en uskalla sanoa esityksestä sitä enkä tätä – varsinkaan, kun en vielä tätä kirjoitettaessani ole saanut edes käsiohjelmaa näppeihini (posti Heinolasta Helsinkiin kuljetetaan ilmeisesti resiinalla) kehuakseni lavastajaa, puvustajaa ja neroa, joka oli sovittanut brittifarssin mainiosti Suomen ja Helsingin raameihin. Eli kuten kaikkitietävä Reijo Salminenkin facebookissa totesi: tämä on nähtävä.

Hyvää farssia ei mikään voita. Isä ja poika, Roy ja Michael Cooney osaavat sen. Pappa-Cooney on saanut ritarin arvon ansioistaan vuosi sen jälkeen, kun nyt esitettävä farssi Voi Veljet ensiesitettiin. Apuna oli aikamiespoika Michael, joka sen jälkeen on tehnyt itsenäisesti komeaa uraa (Ilmasta rahaa, Puhtaana käteen jne.) Jos Cooney-farsseja eivät arvostelijat olekaan Suomessa oikein noteeranneet, se ei ole kirjoittajien vika, korkeintaan muun tuotantoryhmän.

Ja nyt ryhmä on hyvä.  Heinolan tiimi oli jo ennakkoesityksessä valmis, ajoitus pelasi ja rytmi oli tarpeeksi nopea. Alkuun kyllä tuntui, että Kari Heiskaselle oli jäänyt Huojuvan talon vaihde päälle, mutta onneksi vierustoverini, teekkarihumoristi, valaisi, että se tönkköily kuului komedian luoteeseen. Ja niin kuuluikin, yleensä tosikkona pitämäni Heiskanenhan irrotteli loppujen lopuksi sydämen kyllyydestä, kieli keskellä suuta eli juuri niin kurinalaisesti kuin ammattilainen osaa – ja kysymyksessä on 61-vuotiaan näyttelijän ensimmäinen farssi!

Eli Reijo Salmista edelleen siteeraten: kannattaa mennä katsomaan. Ennen esitystä voi myös vilkaista sivurakennukseen pystytettyä pukukavalkadia, niin saa oivan kuvan Heinolan ylivertaisuudesta Suomen kesäteatterikartalla. Naapurissa on myös Heinolan museo, mutta jos se kiinnostaa, älä mene  maanantaina, jolloin museo on kiinni.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset