marjakrons

Lastenteatteri palkitsee mumminkin

Minulla on kunnia olla virolaissyntyisen Vivianin, 8 v,  varamummi täällä Helsingissä.

Se tarkoittaa, että minulla on kaikki mummin herkut eikä tippaakaan velvollisuuksia. Ekaluokkalainen Vivian, naapurissa kun asuu, käy meillä silloin tällöin lukemassa iltapäiväkerhon jäljeen läksyjä. Matematiikka sujuu kuin tanssi, mutta lukeminen ja kirjoittaminen ovat vähän hankalampia, virolaisillahan ei kaksoiskonsonantteja juuri ole eikä loppuhenkostakaan, jolloin kirjoitukseenkin tuppaa ilmestymään omia piirteitä.

Kulttuuria harrastamme laajasti. Vivian on aloittanut luonani Michael Aaronin Pianokoulun, saman, jota itse pimputin kuusikymmentä vuotta sitten. Olen surkea opettaja, mutta piano on hyvä. Vivianilla olisi hinkua taiteenlajiin, mutta kun kotona harjoittelua ei ole, on lopputulos tietysti melko vähäistä ja harjoitteluaika pois kaverien kanssa hengailulta.

Elokuvista on katsottu esimerkiksi Cinderella,  Into the Woods ja Mielen sopukat, lastenteatterissa on käyty aina kun on ehditty. Lastenkirjoista tuttu Veera Salmen Puluboi ja Ponin teatteri ihastutti meitä molempia talvella Kansalisteatterissa. Silloin olennaisena elementtinä oli Puluboin itsensä lisäksi Maija Ruuskasen musiikki. Samaa voi sanoa eilisestä elämyksestämme, samoin Veera Salmen kirjoittamasta näytelmästä Mauri ja vähä-älypuhelin.

Ainoa asia, joka pikku ystävääni jäi arveluttamaan, oli väliajan puute. Sehän on perinteisesti se vessa-, pillimehu- ja munkkitauko. Trahteerauksesta ylipäätään suurkiitos Kansallisteatterin cateringille, joka osaa ottaa huomioon sekä lapset että vanhempien kukkarot. Mietinkin, että olisiko tuo haitannut, jos Mauri-poika olisi kaivannut tunneliaan vähän kauemmin ja lauluja olisi tehty muutama lisää, räppi koskettaa vauvaa ja vaaria. Harri Nousiainen ja Maija Ruuskanen ovat ammattilaisia, jotka osaavat kyllä koukuttaa lapset.  Silloin olisi saatu se taukokin aikaiseksi…

On aina ihanaa olla lapsen kanssa teatterissa, kun huomaa, että esitys tehdään tosissaan. Maurin ja vähä-älypuhelimen takana on parikymmenpäinen, ammattitaitoinen työryhmä. Veera Salmen miljöö, Hakaniemi ja nyt Pasila, toimivat lasten leikkikenttinä paremmin kuin Disney-satumetsät keijuineen. Viekää ihmeessä lapset ja lapsenlapset teatteriin, Mauria näkee vielä esni syksynä, ainakin elokuusta lokakuuhun.

Kotimatkalla Vivian kyllä tunnusti, ettei talvessa ollut Saiturin joulun voittanutta. Ja se on aika paljon, kun ottaa huomioon esimerkiksi kuluneen talven 3d-tarjonnat lapsille.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Mummin rooli on mukava ja juuri noista yhteisistä kokemuksista pidän minäkin. Olen menossa isommalla porukalla parin tyttäreni ja useamman lapsenlapseni kera heinäkuussa Taaborinvuorelle Nurmijärvelle ulkoilmateatteriin. 27.7. esitetään Risto Räppääjä ja nuudelipää. Odotan kovasti. Taaborinvuori on minulle tuttu vuosien takaa. Kävin siellä katsomassa Aleksis Kiven näytelmiä 1960-luvulla.

Tämän blogin suosituimmat