marjakrons

Bachia mestarivoimin

Nyt kokee Bachia nauhoitettuna, mutta muuten mestarivoimin.

 

Voi hyvät hyssykät, olen vanhemmiten ruvennut pitämään nykytanssista!

Ajattelin aikaisemmin, että se on minulle vähän liian korkeakulttuurista- ja siellähän raavaat miehet pomppivat vinkuvan musiikin tahtiin nilkat koukussa erilaiset hameet päällä, kurinalaisesti trimmattuina. Sellaiselta vaikutti esimerkiksi baletin edellinen huipputeos, ihana Liikkeen legendat, josta Jorma Uotisen Jord jätti ikuisen muistijäljen.

 

Ja taas tuli lisää muistijälkiä. Elämystä ja pohdittavaa lavan täydeltä. Viimeksi kun ensi-iltaan saatiin Nacho Duaton Bach. Form of Silence and Emptiness. Bachin kunniaksi tehty tanssiteos on syntynyt Weimarin baletille juhlistamaan Euroopan kulttuuripääkaupunkivuotta. Duato itse on kerännyt huippumaineen ja ansiomerkkikokoelman tanssijana ja koreografina ympäri maailman, jo vuodesta 1980 lähtien.

 

Musiikki on sitä itseään, Bachia siis. Ensimmäinen osa, Moninaisuus, sisältää konserttojen, sonaattien ja kantaattien palapelin energisinä variaatioina. Toinen osa, Hiljaisuuden ja tyhjyyden muodot, painottaa henkisiä ja mystisiä puolia. Esitys alkaa ja päättyy Goldberg-muunnelmilla. Tanssi sujuu kuin tanssi tietysti, ja Linda Haakana taipuu upeasti pappa Bachin, Nicholas Zieglerin käsissä selloksi. Koko ensemble oli tietysti samaa maailmanluokkaa kuin koreografin kädenjälki, mikäli mitään ymmärsin. Ja väliäkö sillä, jos ei ymmärrä, kunhan nautiskelee ja löytää uusia elämyksiä.

 

Yksi on kyllä raivostuttavaa: säilykepurkkimusiikki. Mutta minkäs teet, materiaalia olisi ollut hirmuisesti orkesterin toteuttaa. Ja samallahan siellä harjoitellaan päivisin Tristania ja Isoldea, joten kai elävien soittajien työehtosopimuksetkin olisivat tökkineet. Upeaa joka tapauksessa.

  

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat