marjakrons

Jane Austenia lystisti Kotkassa

  • Rosanna Kemppi on suloinen ja sanavalmis Elizabeth Bennet.
    Rosanna Kemppi on suloinen ja sanavalmis Elizabeth Bennet.

Jane Austenia hauskasti Kotkassa

   

Kyllä Kotkassa kannattaa käydä muunkin kuin Vellamon tai Maretariumin takia. Siellä näkee muukavaa teatteria. Kotkan Kaupunginteatterissa on tartuttu Jane Austenin klassikkoon Ylpeys ja ennakkoluulo.

Tekijät kyllä ovat asialla ihan päinvastoin, eli nöyrinä ja ennakkoluulottomasti. Porvariston hillitty charmi sekoitetaan vauhdilla turhuuden markkinoihin.

Parasta esityksessä on näytelmän sovitus. Ihmettelin etukäteen, että miten tiiliskiviromaani saadaan mahtumaan muutamaan tuntiin näyttömällä – tarvittiinhan televisiosarjaakin kuusi osaa.

Mutta hyvin meni. Simon Reade teki ensimmäisen näytelmäversion Englannissa Bathiin (of course) ja nyt tätä versiota esitetään Aino Piirolan mukavana suomennoksena, Tommi Kainulaisen ohjaamana, jossa tosikkomaisia suvantopaikkoja on vielä vähän – mutt ne varmasti hioutuvat esitysten myötä.

 Lise Holmberg ylinäyttelee sopivasti rouva Bennetinä, samoin Johanne Kuuva  huithapelina Lydiana. Antti Leskisestä löytyy lopulta rooliin tarvittava riipaiseva loppupotku. Nössöstä perheenisästä kuoriutuu loppurepliikeissä todellinen suoraselkäinen britti ja alfauros, kun mies tilittää omaa ikävää avioliittoaan. Rosanna Kemppi on nokkela Elizabeth Bennet, Toni Harjajärvi sopivasti jäyhänoloinen Darcy. Muukin ensemble iloittelee ja keikistelee minkä ehtii.

Eli tulos on paikoin jopa huikea. Näyttämöllä sinänsä tiukasta aiheesta tehdään hyvää farssia ajasta ja yhteiskuntaluokasta, jonka hyvän ja soveliaan puolison arvo laskettiin vuosituloissa ja perinnöissä. Meno on niin tyyliteltyä, että hakematta rinnastuu nykyajan hyväosaisten ihmiskauppaan vaimoa etsivine barcheloreineen ja sokkohäineen. Olisipa Seiska-lehti ilmestynyt jo 200 vuotta sitten…  

Lavastus ja puvustus ovat mielenkiintoisia. Pääosin noudatetaan empiren tyylilinjoja, mitä nyt pöytä on chippendalea, kirjat hyllyssä ovat sekaisin (Austenin aikaan kirja oli arvoesine, josta pidettiin hyvää huolta!) ja  Elizabeth Bennet tanssi sulavan menuetin monot jaloissaan, vaikka ajan tanssiaiskengät olivat ohuet ja askel höyhenenkevyt raskaiden Pompadour-korkojen jälkeen. Muuten puvustus vaikutti hienolta Kotkan vakiokoreografi Neil Owens  on saanut joukot ruotuun mallikkaasti. Katsojaa saattaa myös vähän häiritä alituinen pylväiden ja taustojen siirtely – vaikka se tuokin mieleen osuvasti Austenin ajan tableau-näytelmät. Kenties lavastaja Lucie Kuropatová on juuri sitä etsinytkin?

Käsiohjelma on toimitettu hyvin ja kertoo olennaisen sillekin, joka ei ennestään tunne Austenia. Vai onko heitä? Yksi asia kyllä ärsyttää nykyaikana, jolloin free-näyttelijä yleisemmin on enemmän sääntö kuin poikkeus ja hautakivisopimuksella näyttelevien määrä vähenee. Miksi ei-kuukausipalkkaiset luokitellaan ”vierailijoiksi” ja  ”avustajiksi”? Kas kun ei enää iltanäyttelijöiksi! Vai onkohan siitäkin liiton päätös?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat