marjakrons

Kaksi matkaa teatteriin - Israelista Hirttäjiin

 

Taas oli asiaa teatteriin. Viime perjantaina piti liikenteen uhallakin mennä traktorimielenosoituksen läpi Kansallisteatterin Willensaunaan katsomaan tuoreeltaan Ritva Siikalan ohjaama ja kirjoittama Kaksi matkaa Israeliin.

Näytelmä kertoo Tuulikista, joka rimpuili irti porvaristaustastaan ja suuntasi tuoreena ylioppilaana, Anne Frankin innoittamana, kibbutsille Israeliin parantamaan maailmaa ja löysi ensirakkauden. Tuulikki palaa toiselle matkalleen Israeliin 51 vuotta myöhemmin. Nyt ammattitaiteilija lähti konferenssiin, tapasi nyt apean nuoruudenrakkautensa ja totesi, että niin Israelin kuin Palestiinankin asiat olivat yhä sekaisin: sodan, byrokratian, kyräilyn ja vihan leimaamia.

Kaikki Ritva Siikalan kokema siirtyi näyttämölle. Tuulikkia ja hänen läheisiään yli 50 vuoden aikajanalla näyttelevät Seela Sella, Cecilie Orblin jaJonna Järnefelt – järjestyksessä hyvä, parempi, paras. Hieno näytelmä, mutta jätti lohduttaman tunteen ulos tullessa. Loppuosan poliittinen sekasotku alkoi toistaa itseään ja pitkitti näytelmää latistaen. Miksei voitu lopettaa vain Jussi Tuurnan hienosti säveltämään lauluun, jonka sanat oli lainattu Luomiskertomuksesta? Katsojalle olisi jäänyt ajatus toivosta, ei ikuisesta Lähi-idän umpitoivottomasta nahinoinnista. Ajatteluttaa, siis katsomisen arvoinen.

­_ _ _

 

Seuraavana päivänä, viime lauantaina, oli sitten 8000 hengen kansalaismielenosoituksen aika, melko sytyttävä päivä Hirttäjille Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä. Pääjohtaja Mika Myllyaho oli ohjannut uunituoreen näytelmän, Martin McDonaghin Hirttäjät, joka kantaesitettiin vasta viime vuonna Lontoossa Royal Court Theatressa. Näytelmä ja sen tulkinta saivat brittiläisen lehdistön todella innostumaan uudelleen McDonaghista. Ja mikä oli innostuessa, kun käsikirjoitus on hauska, syvällinen ja mustan huumorin läpitunkema ja sikäläiset näyttelijät huippuluokkaa, meillekin teeveestä tuttuja, kuten vaikkapa Ralph Ineson, Sally Rogers ja David Morrissey.

Samoille jäljille oli päässyt Myllyahokin tiimeineen. Petri Manninen, Esa-Matti Long, Paula Siimes, Jani Karvinen, Ilja Peltonen, Timo Tuominen, Tero Koponen, Petri Liski, Heikki Pitkänen, Aina Tomnikov ja Kristo Salminen ovat kaikki huippuhyviä näyttelijöitä, tähänkin työhön tarpeeksi rujoja ja terävähampaisia hömelöä äijähuumoria unohtamatta. Kääntäjä Sami Parkkinen olisi ehkä voinut korvata joka toisen Éiks niin –lisäyksen jollakin muulla vaihtoehdolla. Eiks niin?

 Ykkösketjuun on pakko nostaa Manninen, Siimes (yhtä mainio kuin Kätevä Emäntä -työryhmä yhteensä) ja Karvinen. Jaa että kuka Karvinen? No hyvät siskot, se on se hauska pöhelö niistä Lidlin mainoksista…

Tämä oli rivikatsojan näkemys, kun mukana ollut teatterin huippuammattilainen tiivisti ensembletyön napakammin: ”Tämä on näytelmä, jossa kaikki näyttelevät samaa näytelmää”, sanoi Ritva Oksanen.   

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset