marjakrons

Äitikortti mummien silmin

Kaksi mummia lähti Kansallisteatterin Willensaunaan. Edessä oli hienoksi revyyksi mainittu Äitikortti. 

Mummeilla oli ikää yhteensä 143 vuotta, lapsia seitsemän, lapsenlapsiakin paljon.

Sukupolvien välinen kuilu oli siis sisään rakennettu jo saliin istuessa. Emme todellakaan kuuluneet yleisönä olleeseen kohderyhmään, joka koostui yli  90-prosenttisesti nuorista hedelmällisessä iässä olevista naisista.Heissä oli varmasti synnyttäneitä, synnyttämistä suunnittevia, lapsettomuudesta kärsiviä ja niitä, joitten CV ei nyt vaan sisällä lapsia.

Kyllä me silti nauroimme, vaikka varmasti ihan eri asioille. Nykynainen suree, kun menkat tulevat. Meidän sikiämisaikoinamme piti surra, jos niitä ei tullut. Lapsi ei 40-50 vuotta sitten ollut projekti vaan Herran lahja tai vahinko, elämäntilanteesta johtuen.

Nykyäänhän lapsi päätetään tehdä, raskaus ja synnyttäminen ovat parin yhteinen asia. Ja sitten tulevat imetyskeskustelujen jälkeen nämä vauvamuskarit ja vauvauinnit ja vauvakinot, sitten puistot, hiekkalaatikot ja harrastuksiin roudaamiset. Onneksi ei näytelmässä ehditty vaiheeseen, josta entinen filosofi totesi, miten "me synnytämme, syötämme, kasvatamme ja koulutamme itselleemme syyttäjiä".

Eli mumminäkökulmastakin meillä oli hauskaa, varsinkin jälkeenpäin. Äitiyden käsite on heittänyt häränpyllyä. Meillä ei aina ollut kivaa yllätysrakauksien, rahapulan, ahtaiden asuntojen tai hoitopaikkojen puutteen takia. Mutta me olimme silti äiteja ja siitä onnellisia, vaikkei ollutkaan imetysstressiä, kantoliinoja, pilttipurkkeja eikä pitkiä äitiyslomia hoitovapaineen isyyslomista puhumattakaan. Vastiketta vispattiin ja perunamuusia työnnettiin suuhun pahimpaan nälkään kun nyyyttejä heiteltiin hoitotädiltä toiselle.

Äitikortti sopii kaikenikäisille. Olka Horila oli dramatisoinut Anu Silfverbergin esseekokoelmasta vauhdikkaan kabareen. Ja napakka ohjaus kuljetti näytelmää rivakasti. Katri Renton jättilegolavastus toimi, Willensaunan miljöö on omiaan mikittämättömälle esitykselle, hieno näyttelijätiimi (Annika Poijärvi, Joel Mäkinen, Mari Lehtonen, Aarni Kivinen, Meri Nenonen sekä vakityösuhteinen iki-ihana Petri Manninen) oli mukana välillä liiankin kanssa.

Mummeista vanhempi, joka tuntee näyttämömusiikin paremmin, ylisti myös erikoisesti  Aarni Kivisen sovittamia lauluja. Se mummi oli muuten Ritva Oksanen.

Äitikorttia pelataan vielä koko kevään mittaan Kansallisteatterin Willensaunassa. Lippuja saa, mutta tunkua kuulemma on.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Puheenaiheeseen liittyvää

Tämän blogin suosituimmat