marjakrons

PELASTAKAA MUMMOT Sellalla, Samulininlla ja Oksasella

Pelastakaa mummot ikoninaisilla ja ottakaa, rakkaat mummelisiskot, tyyli-ikoneiksi vaikka Seela Sella, Ritva Oksanen tai Aira Samulin.

Viime viikko alkoi Aira Samulinin railakkailla 88-vuotissynttäreillä Helsingin päärautatieaseman sivuhallissa. Aira oli viisaana naisena saanut juhlan sponsoreiksi Kuulohuoltoliittoa, Muistiliittoa, Mielenterveysseuraa ja joukon asiantuntijoita. Synttärijuhla oli ihan kekseliäästi Kansainvälisenä Naisten päivänä, vaikka Aira itse on syntynyt 27.2.1927. Ja kyllä me tanssimme palttoot päällä Airan ja muitten langanlaihojen rytmikkäitten opastuksella. Huh huh.

Seela Sella, 78, esiintyy pääosassa Kansallisteatterin Willensaunassa viime keskiviikkona ensi-iltaan tulleessa Michael Baranin kirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä Aamu. Näytelmä oli nykyajan Helsinkiin päivitetty köyhän miehen versio Ingmar Bergmanin Syyssonaatista: kaikkensa musiikilleen antanut pianistiäiti on kadottanut sävelet tyttäriinsä. Onhan Seela Sella upea intohimossaan ja raivossaan narsistisena neurootikkona. Mutta hieman huvittaa, kun kohta kahdeksankymppinen konserttipianisti yrittää tepastella piikkikorkoisissa lakeerisaappaissaan, tiukkaan mustaan nahkaan verhoutuneena kuin ikääntynyt Lady Domina – vain ruoska puuttuu. Komiikkaahan on aina luotu vastakohdilla: kun Chaplin laittoi päälleen liian pienen takin ja liian suuret kengät, oli pelle valmis.

Cécile Orblin on hieno säveltäjätytär, Terhi Panula vieläkin hienommin se arkipäiväisempi tavistytär. Heikki Pitkänen on ympätty mukaan runoilevana kiintiömachona, johon naiset vuoron perään tukeutuvat. Ei Baran huonoa työtä ole tehnyt, hyvä visuaalinen ylöspano vielä tehosti näytelmää. Mutta toivon silti, että Baran panee vielä enemmän peliin, kun kohtapuoliin Kansallisteatteriin saadaan huhujen mukaan miehen dramatisoima Kjell Westön Kangastus 38, liian hieno teos latistettavaksi.

Kolmas viikon ikonimummo on sitten Ritva Oksanen, 75. Hän loistaa Hämeenlinnassa Athol Fugardin näytelmässä Tie Mekkaan. Ritva rakentaa raadollisesti vanhenevan naisen koko kuvan hienosti. Mitä on olla erilainen takapajuisessa yhteisössä ja koska ympäristöllä on oikeus puuttua ikäihmisen itsemääräämisoikeuteen?  Hyvää työtä tekevät tietysti myös Heikki Kinnunen ja varsinkin Kirsi-Kaisa Sinisalo, Hämeenlinnan teatterinjohtaja, joka pitkästä aikaa on ehtinyt näyttämölle. Brava!

Ja rakkaat siskot, jos ette ehdi Hämeenlinnan näytöksiin, niin menkää ihmeessä ensi keväänä Espooseen, jossa Jotaarkka Pennasen ohjaama Tie Mekkaan vierailee.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Sitä vain ei aina jaksais,
mutta esimerkki velvoittaa.

Tämän blogin suosituimmat