marjakrons

Pelastakaa mummot v-sanoilta

Pelastakaa mummot V-sanoilta!

Pari viikkoa sitten uhkasin lukea Antti Vihisen teoksen Minä ja Mozart. Ilkikurinen, poikkitaiteellinen ja tietoa täynnä oleva opus, jonka seurassa aika ei käynyt pitkäksi.

Mutta yksi piirre harmittaa ja se on tämä ylenpalttinen V-sanojen käyttö. Se nyt vaan ei istu edes näin pieruhuumorilla lähestyttyyn aiheeseen. V—sanat ja numeroitu noottiapparaatti ovat tietokirjassa harvemmin samaan aikaan esiintyvä yhdistelmä.

Ei Vihinen ainoa V-sanojen viljelijä epätavallisissa yhteyksissä ole, ei toki. Suomalainen elokuvaa tai teatteria ei nykyään synny ilman v-sanoja. Tshehov-parka, varmaan kääntyilee haudassaan kuullessaan sinänsä loistavan Paavo Westerbergin uudistetun suomennoksen Vanja-enosta Suomen Kansallisteatterissa. ”Moi”-tervehdyksen vielä ymmärtää, mutta mitähän alkuperäistekstissä oli v-sanan paikalla?

Sama meno jatkuu tietysti Leea Klemolan Maaseudun tulevaisuudessa. Kun väliaikaan mennessä oli v-sanaa eri muodoissaan toistettu noin 30 kertaa, lopetin laskemisen. Yleisön naurunpyrskähdysten vähäisyyskin todistaa, että v-sanat ovat kokeneet inflaation.

Olemme kotona pohtineet mahdollisuutta lahjoittaa näytelmäkirjailija Topiaksen, Toivo Kauppisen,  ja ohjaajasuuruus Edvin Laineen rakastama kesäkotimme Vesijärven rannalla Suomen Näytelmäkirjailijaliitolle kesäkodiksi. Säätiön sääntöihin printataan sitten tietysti, että v-sanaa saa asukas käyttää korkeintaan viisi kertaa näytelmää kohti. Tulisikohan siitä Edvin Laineen viljelemien värikkäiden voimasanojen renessanssi?

Paras tulkinta v-aiheesta on kyllä kuultu Vuosaaren bussissa, jossa kaksi-kolmivuotias päiväkotiin menijä taputteli tyhjää farkkutakin rintataskua: - Vittu, tutti jäi, kommentoi maan toivo.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

:)

Kaipa nykymummot ovat sen veen kuulleet. Tyttärenikin, silloin kaksi vee, tuli pihasta kotiin ja sanoi painokkaasti vee (mainittakoon että meillä äideillä oli joskus sovitut hiekkalaatikkovuorottelut eikä ollut pihassa kaitsematta). Minä siihen sormet ristissä selän takana että olet varmaan kuullut väärin, eikä se enää toistunut.

Jotta auttaisikohan jos sen veen vaan jättäisi huomioimatta? Tuntuu näet siltä että joillekin sen veen toistaminen ei merkitse yhtään sen enempää kuin jos toistaisivat niin kuin, tai siis, tai mitä sanoja nyt toistavatkaan.

= Pikaisesti ajateltuna: Kannattaakohan aikuisia ihmisiä kotikasvattaa elleivät ymmärrä parantaa käytöstään itse?

Käyttäjän IiroKoppinen kuva
Iiro Koppinen

Kyllä kuulee joka paikassa: koulun pihalla, kadulla, metrossa, bussissa, työpaikoilla.
Säästäkää meidät muutkin kuin vain mummot.
Mitä siellä kodeissa lapsille opetetaan?

Käyttäjän SannaLappi kuva
Sanna Oksman

Meillä opetetaan, että mitään muuta ei saa sanoa kuin Juukelis puukelis! Jos meiltä vanhemmilta sattuu pääsemään lähes harmitonkin kirosana niin heti kuuluu, että Ei noin saa sanoa, kun pitää sanoa Juukelis puukelis!!! Pyydämme tietysti myös heti syvästi anteeksi lipsautustamme ja kehumme lapsiamme siitä, että hienoa, että tietäävät ettei niin saa sanoa. Todella harvoin onneksi pääsee meiltäkään aikuisilta kirosanoja. Mummoni on opettanut, että Hienot naiset eivät kiroile, polta julkisesti eivätkä syleksi jne.. Tuota ohjenuoraa käytän myös lapsilleni.

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Minun kolmenkympin kriisini otti ja puhkesi kun istuin paikallisessa ravitsemusliikkeessä päivällisellä eilen, ja liityin seuraanne mummot, vitun paheksujana; tekipä mieleni huomauttaa yläasteikäisten pöytäseurueelle sanan jatkuvasta viljelystä, meni se sen verran naurettavan runsaslukuiseksi jopa minun mielestäni.

Käytinkö minä sitä sanaa noin paljon tuon ikäisenä? En, minä olen lapsuusmuistoissani perkele-miehiä.

Käyttäjän AnjaJantti kuva
Anja Jantti

V-sanaa käytetään nykyisin minunkin mielestäni inflatoorisen paljon. Minulla oli aikoinaan esimies, muuten aika rääväsuinen, mutta korosti, että v-sanaa saa käyttää vain positiivisessa merkityksessä. Aika hyvin!

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Kyllä sitä silloin tällöin, nykyisin tosin harvakseltaan, on tullut muisteltua oman äidin synnytyselimiä ja sitä kuinka ahdasta oli.

Käyttäjän Kehva kuva
Esa Aaltonen

Sen kerran kun Suomessa käyn, vierailen aina teattereissa ja olen huomannut erikoisen ilmiön: Ylioppilasteatterissa ja muissa nuorten amatööriproduktioissa (kellari, Ilves jne.) V:t ja muut latteudet jäivät historian jo hyvän aikaa sitten. Nyt ne ovat juurkin aikuisten instituutioteatterien vakitavaraa ja todellakin tuntuu siltä että näyttelijät eivät ilman sitä oikein edes osaa ilmaista itseään - toki kyse voi olla ohjaajankin kyvyttömyydestä ja rohkeuden puutteesta: kuka nyt enää uskaltaisi edes yrittää saada yleisöä kiinnostumaan jostain muusta kuin oletetusta mainstream meiningistä? Sitä kautta Suomalaisen teatterin valtavirrasta on jo tullut persumpaa kuin edes persut sietävät ;-)

Onneksi nuorissa todellakin on tulevaisuus! Jos Kivinokkakin rakennetaan, niin jättäkää edes teatteri!

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

V-sanasta tulee mieleeni hauska tapaus, kun työskentelin päiväkodissa. Eräs 4-vuotias tyttö tuli kertomaan, että päiväkodin aitaan on kirjoitettu sana vittu. Kysyin tytöltä, osaako hän jo lukea. Pikkuneiti nosti nenänsä pystyyn ja sanoi tärkeällä äänellä:

Kyllä minä tiedän nämä jutut:D

Käyttäjän askokorpela77 kuva
Asko Korpela

Jo muutama vuosi sitten ennustin että 20 vuoden kuluttua kouluissa opetetaan puheilmaisun välimerkkien käyttöä, jolloin pilkku on se vttu, piste on perkele, huutomerkki jumalauta ja kysymysmerkki äläperkele. Kuitenkin kaikki turhia sanoja eivätkä mitään asiaa eteenpäin vie. Mutta minkä teet? Tietääkö joku sanat, joilla saisi tämän ylenpalttisen ympäristösaastetulvan pysäytetyksi? Jotenkin pitäisi myönteiseksi kääntää.

Puheenaiheeseen liittyvää

Tämän blogin suosituimmat