marjakrons

Teatterissa on tilaa

Helsingissä on vavahduttavan hyvää teatteria, joka jostain syystä ei ole saattanut kriitikoita hurmiotiloihin. Niinpä katsomossakin on tilaa.

Kansallisteatterin Kirsikkapuistoa minulle ovat median lisäksi kritisoineet etunenässä  eläkeläisammattilainen, joka eli tähtiaikaansa Eino Kaliman ja Edvin Laineen ohjaamina ja muutama ihan pihalle joutunut konkarikatsoja.

Pää pystyyn, Myllyaho. Älä anna periksi arvostelijoillesi. Aika aikaa kutakin, oopperan puolellahan on varsin tavallista, että epookkia vaihdellaan ja teosta pävitetään. Myös lavastus toimii tässä lähestymistavassa eli suoraan suoneen. Kansallisen Kirsikkapuisto on päivitetty versio joka iskee. Ja nättelijäthän ovat loistoluokkaa. Viisas veto käyttää TeaK:n oppilaita työvelvollisina.

Girl power rulettaa

 Toinen vaiettu Tapaus on Lilla Teaternin Nazifruar. Hieno työ, joka lytättiin tyystin. Voimia vain, ohjaaja Taru Mäkelä! Puoolityhjän katsomon jälkitunnelmat olivat kuitenkin huikeat. "Bra, att diskuteras... mycket berörande..." olivast tyypillisiä repliikkejä naulakolla.  Johtuukohan huono vastaanotto siitä, että nykyajan nuoret journalisti-arvostelijat ovat tottuneet "yhden genren politiikkaan"? Jos näytelmässä on komediaa, satiiria, farssia, tragediaa ja suurta draamaa, kaikkea yhtä aikaa ja osaavat naisnäyttelijät päälle, on se tyylien soppa, jonka vain hyvät ohjaajat hallitsevat? Nyt pari Leppäkoski-Mäkelä on osannut teemojen eri kerrokset huienosti.

Päivittäkää oopperatekstit

Vielä takaisin oopperaan, Tilaa oli Donizettin Don Pasqualen ensi-illassakin ja vielä enemmän sitä oli muutaman viikon päästä kakkosmiehityksessä (joka itse asiassa oli ykkösmiehitys, niin hienoja vaihdokkaat eli Reetta Haavisto ja Jérémy Duffau olivat.) Huvittavaa vain, että 1950-luvun Sisiliaan puvustettua ja lavastettua librettoa ei ollut päivitetty, vaan mukana olivat vaunut ja hevoset...

Sama ongelma on tietysti kaikissa oopperoissa, joitten epookkia on siirretty. Näin Saksassa 60-luvulle sijoitetun Traviatan, jossa kääntäjä onnistuneesti oli kuitannut Violetta käskyn "myykää vaunut ja hevoset" vain sanalla "omaisuus". Toimi.

Sarkola vaikenee

Sitten on tämä Zivago. Vaatenaulakolla entinen esimieheni, konkari myös Espoon teatterihallinnosta,tuumi, että "kovin oli synkkää". Mitähän professorismies mahtoi oikein odottaa - musikaalin perustanahan oli hieno Nobel-palkitun kirjailijan romaani, joka kulkee läpi Venäjänvallakumouksen eli aiheena on sota, yhteiskunnan murtuminen, puute, sairaudet ja mieletön terrori. Siitä on steppaus kaukana. 

Teatterinjohtaja Asko Sarkolasta kiersi viime keväänä, uuden paavin valinnan aikaan kaupungilla arvoitus: miteni paavi Benedictus XVI, siis tämä Jumalan dobermanni, ja Asko Sarkola eroavat toisistaan? Vastaus: paavi jäi eläkkelle.

Sarkollan, 68, eläkkelle jääminen on arvoitus, josta ei vielä edes keskustella. Mikä hätä tässä on, johtihan Arvi Kivimaa Kansallisteatteria hyin 70-vuotiaaksi asti ja kyllä Sarkola hyvässä iskussa on. Olen ihan itse kyllä salaa sitä mieltä, että Sarkola on jo seuraajansa valinnut. Kari Heiskanen on kiinnitetty Helsingin Kaupunginteatteriin kuukausipalkalle - ilmiö, joka ohjaajien kohdalla on peräti harvinaista nykyaikaan. Ehkä hän on sitten kiinnitetty näyttelijäksi - vaikka onkin parempi ohjaajana.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Kiitos hienosta parhaillaan esitettäviä teatterikappaleita arvioivasta tekstistä. Hyvin kiinnostava on myös kirjoituksesi lopetus, eli Kari Heiskanen olisi Asko Sarkolan suosikki Helsingin kaupunginteatterin johtoon...

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Puolitetaan teatterilippujen hinnat. Sama neuvo paperilehtien kustantaajille.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Miten on, onko teatterilipuissa ns. eläkeläislippuja, joilla pääsee hieman edullisemmin näytöksiin?

Tämän blogin suosituimmat