*

marjakrons

Suomen Kansallisteatteri

Puumalainen ja Kaskilahti on pariskunta parhaimillaan

 

 

Paritaistelua hotellihuoneessa

 

Kysyin huonetoverilta kolmeen kertaan, että oliko hän valmis seuraamaan, kun Risto Kaskilahti ja Sari Puumalainen riitelevät hotellihuoneessa kaksi tuntia.

Kyllä hän oli. Syitä oli kuulemma kaksi: olemme olleet yhtä kauan naimisissa kuin he ja Kansallisteatteria hän ei jätä, kun kerran on jo 70 vuotta siellä istunut. Sen kunniaksi panin päälleni herrainliivin, jolla oli keekoiltu Edvin Laineen aitiossa jo 60 vuotta sitten. Kyllä ennen osattiin tehdä laatua.

80 on uusi 60

Näyttelijä Seela Sella  viettää 80-vuotisjuhliaan koko kevään.

Voi rakkaat siskot, kyllä nyt töytyy mennä omin silmin todistamaan, miten 80 on uusi 60. Puhun nyt Seela Sellasta, jonka hyvällä tuurilla saa bongattua kevään mittaan vähän siellä sun täällä pitkin Suomea.

Canth kuvitettuina klassikkoina

Canth eli Kuvitetut Klassikot Kansallisteatterissa

 

Mitähän mieltä tästä Kansallisteatterin uutuusnäytelmästä Canth Vanhan Liiton rouvashenkilön pitäisi olla? Näytelmän on ohjannut Kaisa Korhonen ja kirjoittanut Seppo Parkkinen, uskollisesti laajaan lähdeaineistoon perustuen. Näytelmä on dokumentin ja fiktion cocktail ja semmoisenaan ylenpalttinen.

 

Juurihoito toimii kirjana ja näyttämöllä

Juurihoito näyttämöllä on huumoria sarjakuvaversiona

Kiitos mainion kirjastomme, sain Miika Nousiaisen syysuutuuden Juurihoito verrattain nopeasti käsiini sen ilmestymisen jälkeen.
Siinä kävi sitten niin kuin yleensä Nousiaista lukiessa: teksti koukuttaa ja arjen muut puuhat unohtuvat. Niin nytkin. Makasin sängyllä ja naurua pukkasi. Mies ja huonetoveri kysymään, että mikä nyt on niin hauskaa. - Juurihoito, sanoin.
Huonetoveri epäili mielenterveyttäni. Kuka nyt hammaslääkäristä vitsiä vääntää.

ILOSIA AIKOJA, MIELENSÄPAHOITTAJA

ILOSIA AIKOJA, MIELENSÄPAHOITTAJA

Ruotsissa kuulemma on paljon niitä, joitten mielestä ainoa oikea Gunvald Larsson oli Mikael Persbrandt ja ainoa oikea Wallander taas ensimmäinen eli Rolf Lassgård joka ei aikoinaan kyllä ollut yhtään hullumpi Gunvald hänkään.

Kansallisteatterissa pohditaan, onko ryssän pelko on viisauden alku?

”Suurvaltiot ovat gangstereita, pienet valtiot prostituoituja.” Jotenkin tähän suuntaan tokaisee avainhenkilö Juha Jokelan tuoreessa näytelmässä Sumu. ”Venäjän pelko on komedian alku”, otsikoi puolestaan HS eilen keskiviikkona.
Asiasta siis piti ottaa selvää.
Juha Jokela, Kansallisteatterin kotikirjailija, on tehnyt taas hulvattoman monitasoisen trillerikomedian joka pläjäyttää lavalle ja hejastaa kankaallekin ikiomat ryssäpelkomme.

Äitikortti mummien silmin

Kaksi mummia lähti Kansallisteatterin Willensaunaan. Edessä oli hienoksi revyyksi mainittu Äitikortti. 

Mummeilla oli ikää yhteensä 143 vuotta, lapsia seitsemän, lapsenlapsiakin paljon.

Sukupolvien välinen kuilu oli siis sisään rakennettu jo saliin istuessa. Emme todellakaan kuuluneet yleisönä olleeseen kohderyhmään, joka koostui yli  90-prosenttisesti nuorista hedelmällisessä iässä olevista naisista.Heissä oli varmasti synnyttäneitä, synnyttämistä suunnittevia, lapsettomuudesta kärsiviä ja niitä, joitten CV ei nyt vaan sisällä lapsia.

Onnellisuutta puidaan Kansallisteatterissa purevasti

 

Onnellisesti teatterissa

 

Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä esitettävä Martin Crumpin Onnellisuuden tasavalta on saanut niin hienot arvostelut, että pakkohan sitä oli mennä katsomaan. En arvostele, mutta arvioin, tällä kertaa taas keskustelukumppanina Pola Ivanka, esitystaiteen armoitettu ammattilainen jo neljännesvuosisadan. Absurdia lähentelevä näytelmä, mutta myös ikävästi todentuntuinen aikalaisanalyysi kyllä hauskutti meitä.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset

Julkaise syötteitä